S "Materialismi ja empiriokritisismi"

Ernst Machin ja Richard Avenariuksen empiriokritisismi, joka suhtautui pessimistisesti ihmistiedon rajattomaan pätevyyteen, sai V.I.Leninin raivon valtaan.  Leninismi oli poliittinen oppi, joka perusteli täydellisen häikäilemättömyytensä juuri sillä, että se edusti ainoaa totuutta siinä muodossa, kun se oli saavutettavissa ja sen oikeutus oli yhtä suuri kuin kertotaulun auktoriteetti alakoululaisten tekemiin laskuvirheisiin nähden.

Mutta kaikella on aikansa. Itse asiassa leninismi oli jo omana aikanaan takapajuinen uskomusjärjestelmä, josta aika oli ajanut ohi edistyneimmissä maissa. Saksassa ja Itävallassa ei eturivin älymystö enää Leninin aikana uskonut Hegelin dialektiikalla olevan paljonkaan tekemistä todellisuuden kanssa.

[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 12.8.2024 julkaistussa merkinnässä Aikansa aattein.]

[Aiheeseen liittyen, Leniniltä oli vuonna 1909 julkaistu teos Materialismi ja empiriokritisismi. Itse olin nuorena miehenä huomannut, että tämä teos oli kirjastossa saatavilla, mutta lopulta se ei kuitenkaan sitten kiinnostanut minua tarpeeksi, jotta olisin käynyt lainaamassa sen. Kirjan suomennos on siis julkaistu vuonna 1975. Aivoni lienevät niitten aikojen jälkeen jo pienentyneet, joten todennäköisesti en enää nykyään tajuaisikaan, mitä siinä sanotaan.]

[N. 125 vuotta sitten oli myöskin saksalainen marxilainen ja reformistisen sosialidemokratian klassikko Eduard Bernstein (1850-1932) lausunut kuvia kaatavassa teoksessaan Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät mm., että dialektiikka on kuvaileva mutta ei tieteellisiin ennusteisiin kykenevä teoria.]