Biggar huomauttaa, että monet anti-liberaalit toimijat käyttävät hyväkseen anti-kolonialistista retoriikkaa. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Venäjä ja Kiina, jotka hyödyntävät propagandassaan yksinkertaistettuja tulkintoja läntisen maailman historiasta. Tämä propaganda osuu länsimaisen ihmisen syyllisyyden tuntoon, mutta sen avulla ajetaan paradoksaalisesti toisen imperiumin etuja. Miksi läntisen maailman on ollut niin hankalaa arvioida objektiivisesti omaa perintöään? Aivan kirjan lopussa Biggar spekuloi sillä mahdollisuudella, että kyseessä on kieroutunut kristillinen nöyryyden hyve, joka liioittelee omaa pahuuttaan, jopa toivoen sitä, että pahin mahdollinen versio tapahtumista olisi totta, ja kieltäytyy näkemästä pahuutta muissa kulttuureissa, keksien tarvittaessa syitä sille, miksi muiden tekoset ovat aivan eri asia.
Tätä asennetta Biggar pitää narsistisena, koska se riistää muilta toimijuuden ja tekee toisista ihmisryhmistä täydellistä katumusta esittävän yksilön katumusnäytelmän sivunäyttelijöitä. Samanaikaisesti kun maksimaalinen itseruoskinta kohdistuu yhteen tai muutamaan selkeään kohteeseen, narsistinen katuja ei kykene tunnustamaan heikkouksiaan millään muulla alueella. Hän ei esimerkiksi kykene arvioimaan kriittisesti omaa arvioitaan historiasta tai hänelle esitetyistä faktoista, jotka sotivat hänen omia teorioitaan vastaan. Todellinen pahuus sijaitseekin niiden sydämessä, jotka julkeavat kritisoida narsistia, kun heidän tulisi ylistää hänen suurta nöyryyttään. Biggar siteeraa ranskalaista filosofi Pascal Bruckneria, jonka mukaan ”länsimaisessa itseinhossa ei ole paikkaa Toiseudelle.” Tämä asenne taas tukee, ei vapautusta ja emansipaatiota, vaan ”moraalis-poliittista dogmatismia” ja ”vallankumouksellista dogmaattista autoritarismia”.
[Näin oli lausuttu Areiopagi-verkkolehdessä 24.1.2024 julkaistussa Olli-Pekka Vainion kirjoittamassa artikkelissa Kolonialismin monet kasvot, jossa käsitellään Oxfordin yliopiston moraali- ja pastoraaliteologian professorin Nigel Biggarin suurteosta Colonialism: A Moral Reckoning.]
Kunhan ei vaan kolonialistisen pahuutensa katumisen syövereissä kärvistelevä länkkäri olisi sittenkin kulttuurimarxistien eikä kristillisten tahojen kärvistelemään riivaama?
VastaaPoistaRehellisyys ja nöyryys eivät ole ole arvostettuja ominaisuuksia kaikissa kullttuureissa. Päinvastoin, pitävät meitä vähintään vähän tyhminä.
VastaaPoistaFriedrich Engels oli aikoinaan lausunut, että kristinusko ja sosialismin aate muistuttavat toisiaan, mutta ne eroavat toisistaan kuitenkin siinä suhteessa, että sosialismin parempi maailma tulee olemaan jo tässä elämässä, kun taas kristinuskossa se tulee vasta kuoleman jälkeen.
VastaaPoista