”Eläköön kukin jäätelö makunsa mukaan. Jos pistaasi elää pistaasina, kenties se ei ole vaniljalta pois…” jne.
Me elimme kuitenkin jo uhkean 2010-luvun loppupuolta, johon kuuluivat
uudet kujeet: Kun rohkea ja voimaantunut minttusuklaa, joka on ”kahta
mahtavaa asiaa samaan aikaan”, astuu kehiin, voimasuhteet kääntyvät.
Saamme nähdä, että vanilja on yhtäkkiä auttamattoman out. ”Kukaan
ei halua vain yhtä jäätelömakua”, edistyksellinen minttusuklaa toteaa
ja iskostaa vaniljaan epävarmuuden. ”Etkö ole ikinä halunnut olla osa
Trio-jäätelöä?”
Kärvisteltyään silmänräpäyksen muiden jäätelöiden seksuaalisen
painostuksen alaisena (ja aneltuaan turhaan apua yläkerran suurelta
jäätelöltä) vanilja tulee kuin tuleekin lopulta nuolaisseeksi vieressään
seisovaa kinuskia. Ja niin, maistettuaan kerran tuota kiellettyä
jäätelöhedelmää hänen kääntymyksensä on salamannopea ja
kokonaisvaltainen: seuraa sarja kuvaotoksia, jossa yhtäkkisen kiiman
haltuun ottama valkoinen jäätelöpallo maistaa milloin kutakin
moninaisista tovereistaan.
[Näin oli lausuttu nimimerkki Sametin Musta orkidea -blogissa 29.6.2023 julkaistussa vieraskynätekstissä Vieraskynä: Queer - Uuden ajan seksuaalimoraali (ja sen evankelistat), osa 1, jonka on kirjoittanut anonyymiksi jäävä keski-ikäinen homoseksuaalinen mies. Blogin pitäjä itse taas on konservatiivisehko tai liberaaliskonservatiivinen lesbonainen, entinen transseksuaali. Kylläpä kuulostaa pahalta.]
Kaikkea täytyy kokeilla, paitsi kansantanhuja ja miksei niitäkin.
VastaaPoistaMiten sitä muuten voisi tietää, mistä oikeasti pitää?
Niin, ja sitten pitää siitä, mistä pitää.
Poista