Helmikuussa 1943 Gestapo pidätti Marian, tämän pojan Georgin sekä useita muita. Georgin taskusta löytyi juutalaisen perheen Dimitrille lähettämä kirje, jossa pyydettiin kastetodistusta. Dimitri ei ollut paikalla Gestapon hyökätessä, mutta seuraavana aamuna hän rauhallisesti toimitti viimeisen jumalanpalveluksen kirkossaan ja meni sitten kohtaamaan Gestapon. Osa Dimitrin ja häntä kuulustelleen saksalaisen upseerin Hoffmanin keskustelusta on säilynyt:
Hoffman: "Jos vapautamme sinut, niin lupaatko olla koskaan enää auttamatta juutalaisia?"
Dimitri: "En voi luvata sellaista. Olen kristitty, ja minun pitää toimia niin kuin täytyy."
Silloin Hoffman iski Dimitriä vasten kasvoja huutaen: "Juutalaisten rakastaja! Kuinka julkeat puhua noista sioista kristityn velvollisuutena!"
Silloin Dimitri kohotti kaulassaan roikkuvaa ristiä. Se oli krusifiksi, joten siihen oli kuvattu Jeesus ristiinnaulittuna. Sitä näyttäen hän lausui: "Tunnetko tämän juutalaisen?" Vastaukseksi Hoffman iski uudelleen. Dimitri Klepininin kohtalo oli sinetöity.
[Näin oli lausuttu Kirkkohistorian kahinaa -blogissa 31.8.2024 julkaistussa Ossi Tammiston kirjoittamassa merkinnässä "Tunnetko tämän juutalaisen?" - Dimitri Klepininin (1904-1944) tarina.]
[Tämänkaltaisten blogimerkintöjen julkaiseminen varmaankin ärsyttää monia tosiedistyksellisiä, koska heille juutalaiset kelpaavat ainoastaan kuolleina, ja monia muslimeita, koska perinteisen islamin mukaan juutalaiset ovat ali-ihmisiä ja koska heitä ärsyttää, että juutalaiset pitävät valtaa Jerusalemissa, joka on uuutalaisen uskonnon pyhin paikka ja islamin vasta kolmanneksi pyhin paikka.]
[Itse koen olevani ikään kuin kristilliseen vasemmistoon kuuluva ihminen. Olen lukenut, että tähän suuntaukseen kuuluvista kaikki eivät usko Jeesus Nasaretilaisen olevan Kristus. Koen ikään kuin kuuluvani myös uskonnollisen humanismin kannattajien joukkoon tätä nykyä.]
Hoffmannilla oli omat syynsä raivostua kuullessaan Jeesusta sanottavan juutalaiseksi:
VastaaPoistanatsien uskontopolitiikassa on projekti tavoitteena "positiivinen kristinusko" (Positives Christentum).
Siinä julistettiin tehtävän Lutherin uskonpuhdistus loppuun poistamalla Vanha Testamentti Raamatusta ja selittämällä Jeesus juutalaisten murhaamaksi arjalaiseksi uskonpuhdistajaksi.
Niinikään natsien taiteessa Jeesus kuvattiin sinisilmäisenä ja vaaleatukkaisena.
Hitler suhtautui tähän projektiin suopeahkon välinpitämättömästi mutta yrityksiä germaanipakanuuden elvyttämiseksi hän halveksi avoimesti.
Itsensä hän ilmoitti uskontokysymyksissä aina katolilaiseksi, koska oli paavinkirkkoon kastettu eikä ollut siitä eronnut.
Hitlerin vallan ollessa vielä veitsenterällä hänen ja hänen puolueensa valtakauden alussa hänellä oli erityistä syytäkin olla ärsyttämättä Saksan kansan kristinuskoista suurta enemmistöä germaanipakanallisuudella. Mutta hänelle sopi kuitenkin hyvin Saksalaisten kristittyjen liikkeen edustama vähittäinen maankaivuu kristillisen kirkon alta. Ja sitä paitsi "saksalaiset kristityt" olivat valmiimpia tottelemaan sokeasti Hitleriä kuin perinteisempään uskontunnustukseen pohjaavat kristityt.
PoistaHitler lienee ollut ateisti. Eikä hän käsittääkseni käynyt kirkossa. Tosin yhden hänen sihteerinsä mukaan mies oli arvostanut katolisia nunnia näiden uhrautuvaisuuden takia.
Vaikka Wehrmachtin sotilaiden vyönsoljessa luki kristillishenkinen lausuma ja vaikka tavanomaisissa maavoimissa oli sotilaspappeja, niin enemmän kansallissosialistisissa ilmavoimissa Luftwaffessa ja puolueen omassa armeijassa SS:ssä ei sotilaspappeja suvaittu. Nietzscheläisittäin ja Hitlerin tapaan ajatellen kristinuskossa oli pahaa sen "säälimoraali", jonka yli oli uskollisten puolueen sotureiden noustava.
Kuten sinäkin annoit ymmärtää, niin Hitlerin ja hitleriläismielisten mielestä kristinuskossa oli myös pahaa sen juutalainen tausta.
Hitlerin sotakoneissa oli tärkeimpänä kansallistunnuksena palkkiristi, joka on mielestäni tavallaan muunnelma ensimmäisen maailmansodan aikaisesta asevoimien tunnuksesta. Luftwaffen lentokoneiden sivuvakaajassa oli kuitenkin pienempi natsihakaristi.
Joka tapauksessa yhteiskunnan natsilaistaminen onnistui myös hitaalla vauhdilla, pikku hiljaa. Ja Saksan tavanomaisia maavoimia laajennettiin sen verran lujaa vauhtia, että vanhoja kristillissotilaallisia hyveitä kannattaneet upseerit jäivät vähemmistöön. Kansallissosialismi oli oleva tulevaisuutta myös armeijassa.
Hakaristi ei myöskään ole kovin kristillinen tunnus. Se on ennen Hitlerin diktatorisesti johtaman Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen valta-aikaa Euroopassa ollut tunnettu nimenomaan intialaisten uskontojen, hindulaisuuden, buddhalaisuuden ja jainalaisuuden uskonnollisena symbolina.
Katolisen kirkon piirissä jäsenyys myöskin koetaan enemmän yhteisöön kuulumisen asiana kuin protestanttisissa piireissä, joissa on kysymys enemmän uskosta.
Hitlerin mainitaan ihailleen katolisen kirkon maailmanlaajuista tinkimättömän hierarkkista valtapyramidia, jossa ylimpänä on paavi yksin ja sitten porras portaalta yli valtioiden rajojen kardinaalit - arkkipiispat - piispat jne.
PoistaHän mainosti sitä esimerkkinä Lopullisen Voiton jälkeisen Suur-Saksan hallintomallille, joskin hänen käytännön toimintansa oli "divide et impera":
hän loi tahallaan Puolueen ja valtion orgaanien välille mahtavan määrän päällekkäisyyttä varmistaakseen alaisten eripuran.
Uskonnolliselta kannaltaan der Adolf taisi ajatella itsestään kuten PMMP:n tytöt laulavat:
"Henkilökohtaisesti oot Kristus itsellesi
Muut saavat armahdustasi odottaa
Ja sinä, henkilökohtaisesti ainoa sanelija
Pääroolissa niin monen muun elämän".
Sellaisenahan tuo epäilemättä itsensä näki;
jumalihmisenä Maan päällä massiivisine raivokohtauksineen kun Hänen tahtonsa ei toteutunutkaan vaikka Hän aivan selvästi oli käskenyt!
On kyllä varsin uskottava tämä näkemys Hitlerin katolisen kirkon valtapyramidin ihailemisesta.
PoistaHitlerin raivokohtaukset lienevät olleet usein näyteltyjä. Hän oli sosiaalisesti erittäin herkkävaistoinen ja kykeni arvaamaan, kuinka pitkälle hän saattoi kunkin kuulijan kanssa mennä.
Tosin lääkäreitä pelännyt Hitler oli miellyttävällä tavalla injektioruiskua vuonna 1936 käyttävän lääkärin Theo Morellin tavattuaan alkanut käyttää huumeita. Koska lääkäri kerran määräsi hänelle niitä. Aivan kuten toinen lääkäri määräsi myöhemmin Elvis Presleylle. Jatkuvasta huumeidenkäytöstä johtuen Hitlerin ennen niin erinomainen muisti kärsi ja hän alkoi yhä enemmän liidellä pää pilvissä. Ja natsi-Saksan sodan johtamisen kannalta tämä merkitsi myös sitä, että kun sotilasjohtajana epäpätevä Hitler yhä enemmän alkoi sotkeutua sotilasoperaatioiden johtamiseen, niin Saksan sodankäyntikyky kärsi. Stalingradin tappion jälkeen johtui ihan Hitleristä, ettei ollut käytännöllistä uskoa, että Saksa olisi voinut saavuttaa jonkinlaisen tasapelin idässä, ja saada tehtyä rauhan Stalinin Neuvostoliiton kanssa. Hitler aiheutti Saksan asevoimille turhia ja joskus suuriakin tappioita. Näin Stalinilla ei ollut mitään syytä lopettaa sotaa kesken kaiken, kun näytti kuitenkin siltä, että Saksa menettää pelin. Toki Stalingradin tappiokin oli ollut Hitlerin syytä, kun hän ei määrännyt kaupungista luopumista ajoissa.
Neuvostoliiton asevoimat toimivat epäpätevästi koko sodan ajan, mutta silti niiden kenraalit oppivat jotain sodan kuluessa eivätkä olleet aina enää aivan yhtä ääliömäisiä kuin aikaisemmin. Stalin teki toisin kuin Hitler: hän antoi yhä enemmän kenraaleilleen toimintavapautta. Siihen kuului myös se, että jossain välissä poliittisten komissaarien oikeutta puuttua sotilasoperaatioiden johtamiseen vähennettiin.
Mitä vielä tulee Stalingradiin, niin natsi-Saksan asevoimat olisivat voineet katkaista Neuvostoliiton huollolle tärkeän Volgan jokiliikenteen missä tahansa muualla joen varrella. Mutta niiden piti jumittaa itsensä Stalingradin kaupunkiin, koska se kantoi Neuvostoliiton Herran Stalinin nimeä.
PoistaKaupungin pommittaminen paskaksi ennen etenemistä oli myös karhunpalvelus Saksan sotilalle. Se kun aikaansai loistavia puolustusmahdollisuuksia puna-armeijan sotilaille.