– Metsästys ja keräilyhän on hirveän kivaa, ja ruoka on hirveän korkealaatuista. Loppuajat vedetään jotain kivaa tanssia ja naidaan. Harmi vain, kun kohta tulee naapuriheimo ja ampuu nuolet niskaan, Saarikivi sanoo.
Siinä onkin metsästäjä-keräilijöiden elämän kenties kurjin puoli: silmitön väkivalta. Saarikivi on työskennellyt viime vuosina itäsiperialaisten nivhien parissa. Nivheillä oli vielä 1900-luvulla tapana selvittää keskinäiset ongelmansa tappamalla. Aviorikoksen tehnyt poltettiin elävältä.
– Kun brittiläiset lähetyssaarnaajat tulivat 1930-luvulla Papuan ylänköalueelle, paikalliset metsästäjä-keräilijät luopuivat mielellään vanhoista tavoistaan ja ottivat kristinuskon vastaan. He perustelivat sitä sillä, että on mukavaa, että aina kun käy kusella, ei tarvitse katsella niskan taakse, onko joku ampumassa myrkkynuolella kaulavaltimoon, Saarikivi kertoo.
Muinaisherttoniemeläiset ovat voineet joku ilta tulla Bosmalmille, tappaa kaikki miehet ja lapset, ottaa naiset orjiksi ja jatkaa elämäänsä heidän asuinsijoillaan.
– Se yhteisö on ollut aika pieni, ehkä viisikymmentä hylkeenpyytäjää. Sinne on voinut tulla jokin naapuriporukka, joka on vain tappanut ne kaikki ja pöllinyt niiden hylkeenrasvat. Se on sitten ollut tavallaan siinä.
– Ja sen takia on hyvin mahdollista, että sillä nykyisellä espoolaisnaisella ei välttämättä ole yhtään niiden hylkeenpyytäjien geeneistä.
[Näin oli lausuttu Kirkko ja kaupunki -lehdessä 25.4.2019 julkaistussa Topias Haikalan kirjoittamassa artikkelissa Olipa kerran Espoo – muinaisespoolaisten elämä kuusituhatta vuotta sitten saattoi olla aika kivaa.]
[Elämä on rankkaa, ja sitten kuolee. On tavallaan ihan ymmärrettävää, että kun kahdella ihmisryhmällä ei ole mitään yhteistä keskenään ja ne kilpailevat samoista resursseista, niin sitten tapahtuu väkivallantekoja ilman katumusta.]
Oli se metsästäjä-keräilijöiden yhteisöllinen elämä silti laadukkaampaa kuin maanviljelijöiden yksinäinen raataminen polttavan auringon paahteessa.
VastaaPoistaNivheistäkin tulee mieleen, oliko se silmitön tappaminen heidän omaa ikiaikaista kulttuuriaan - vai opittu siirtomaaherroiksi tunkeutuneilta moskoviiteilta?
Maanviljelijöillä oli ollut yksipuolisempi ravinto. Söivät leipää ja/tai puuroa varsin paljon. Oluttakin saattoivat täten kulauttaa kurkustaan alas paljon. Ja he kärsivät katovuosista enemmän. Ja hampaansa kuluivat syntyvään jauhoon jauhinkivistä irronneitten pienten kappaleiden takia. Ja maanviljelijät joutuivat yleensä maksamaan veroa tuotteistaan jollekin. Monissa maanviljelyyn perustuvissa yhteiskunnissa pääoma ja myös poliittinen valta ovat kasautuneet merkittävässä määrin vähiin käsiin. Kehon fyysinen kuluminen oli myös isompi ongelma pitemmällä tähtäimellä.
PoistaVoisin kuitenkin itse kuvitella, että metsästäjäkeräilijöiden elämä on muutenkin ollut keskimäärin väkivaltaista. Ihmisryhmillä ei ole ollut välttämättä toimivaa esivaltaa ja tuomioistuinlaitosta, yhteisiä ja yhdistäviä suuria kertomuksia eikä yhteisiä etuja. Eikä välttämättä yhteistä kieltäkään. Toisaalta alkoholin ylenmääräinen käyttö myös aiheuttaa väkivaltaisuutta.
Silti historiasta tunnetaan tapauksia, joissa metsästäjäkeräilijätkin ovat kyenneet alkeellisesta yhteiskuntarakenteestaan huolimatta luomaan massiivisia yhteisiä ja yhdistäviä projekteja, jotka ovat vaatineet aikaa, hikeä ja vaivaa.