Salaliittolaisia on jälkikäteen yritetty muovata jonkinlaisiksi liberaalidemokraattisen Saksan esitaistelijoiksi, mitä he eivät suinkaan olleet. Heidän aatemaailmansa oli kansalliskonservatiivinen ja heitä motivoi humanitaaristen huolten ohella saksalainen nationalismi. Salaliittolaiset toivoivat, että heidän johtamansa Saksa voisi keskitysleirit ja joukkomurhat pysäytettyään solmia rauhan länsiliittoutuneiden kanssa ja torjua Neuvostoliiton vyöryn Eurooppaan. Valtaosa heistä kuului sotilasaristokratiaan, joka oli suhtautunut torjuvasti niin Weimarin tasavaltaan kuin kolmanteen valtakuntaan.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 12.8.2024 julkaistussa kauhistuttavan kirjailijan kirjoittamassa artikkelissa Salainen Saksa.]
Stauffenberg ja kumppanit ryhtyivät toimeen Normandian ollessa jo lujasti Liittoutuneiden käsissä, eikä niillä enää voinut olla ajatuksen puolikastakaan mistään erillisrauhasta Hitlerin jälkeisen uuden hallituksen kanssa.
VastaaPoistaSen sijaan kolpakkostrategien kontrafaktuaaliselle histotioinnille eli suomeksi jossittelulle on antoisa aihe, olisiko uusi hallitus voinut onnistua erillisrauhanteossa, jos Normandian maihinnousu olisikin torjuttu?
Oikea vastaus tietysti on, ettei voi tietää.
Niin. Toisaalta hitleriläistä yhteiskuntajärjestelmää olisi ollut melko lailla mahdoton kumota niin kauan kuin Hitler oli suhteellisen suosittu. Joten vuoden 1944 heinäkuu sikäli puolustaa paikkaansa.
PoistaHitleriä kyllä yritettiin vuosien varrella salamurhata muitakin kertoja, mutta tämä taisi olla ainoa kerta, kun hän edes selvästi haavoittui.
PoistaFidel Castro oli kuulemma ollut vielä onnekkaampi tässä suhteessa.