Kaiken kaikkiaan ”etnistä” ja ”kulttuurista” nationalismia koskeva riita olisi pantava poikki välittömästi ennen kuin se hajottaa liikkeen, ja tämä vaatii myönnytyksiä kummaltakin osapuolelta. Mikään vakavasti otettava nationalistinen teoria ei voi olla huomioimatta molempia aspekteja. Sekä etnonationalismi että kulttuurinationalismi ovat tautologisia ilmauksia, sillä muuhun kuin syntyperään ja kulttuuriin perustuva nationalismi ei ole nationalismia lainkaan, vaan jonkinlaista valtiopatriotismia.
Tämän ymmärtääkseen voi tarkastella vaikka vuosikausia käynnissä ollutta kiistaa saamelaisuuden määrittelystä, josta Yle uutisoi viime vuonna. Kiista on koskenut pääosin sitä, voiko henkilö saada saamelaisen statuksen lakiin kirjatun niin sanotun lappalaispykälän perusteella. Saamelaiskäräjät on vastustanut pykälää, joka antaa mahdollisuuden saamelaiseksi rekisteröitymiseen vanhoissa asiakirjoissa olevien merkintöjen nojalla. Käräjien mielestä merkinnät viittaavat vain elinkeinon harjoittamiseen, eivät varsinaiseen etniseen taustaan. Pykälän vastustajat haluaisivat määritelmän nojaavan vain kieleen ja sukuun, ja pelkäävät saamelaisten sulautuvan suomalaisiin. Käräjien mukaan on olemassa vaara, että jopa sadattuhannet etniset suomalaiset rekisteröityisivät saamelaisiksi taloudellisten etujen toivossa. Mutkikkaassa riidassa on puitu niin syntyperän, kielen kuin elämäntavankin merkitystä kansanryhmän määrittelyssä.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 25.5.2019 julkaistussa kirjoituksessaan Etnokiista]
[PS. Etnisillä suomalaisilla on minusta aivan yhtä suuri tai yhtä pieni oikeus olla etnonationalisteja kuin saamelaisilla.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti