Fobia on patologinen tila, mutta kumma kyllä [”islamofobiaa”] pidetään oikeusistuimissa raskauttavana asianhaarana ja medioissa ”moraalisesti” tuomittavana piirteenä. Sen sijaan muukalaisten tekemiä väkivaltaisuuksia pyritään usein tarkastelemaan pehmentävän prisman läpi sekä näkemään niiden taustalla lieventäviä psykiatrisia ja kulttuurisia tekijöitä. Lyhyesti sanoen, islamofobia on raskas rikos itsessään, mutta kristianofobia on henkinen häiriötila, joka suureksi osaksi selittyy kolonialistisella menneisyydellä ja kristittyjen siirtomaaherrojen sorrolla. Myös entisistä siirtomaista lähtöisin olevien maahanmuuttajien elinolojen vaikeus uusissa, kulttuuriltaan perin oudoissa maissa ymmärretään lieventäväksi tekijäksi.No, elleivät nyt aivan dynamiittia, niin ainakin nalleja nuo sanat taitavat olla. Lieneekö maailmanhistoriassa koskaan nähty yhtä räjähdysherkkää, yhtä vähästä loukkaantuvaa ja tämän tästä kollektiivista vesikauhuraivoa muistuttavaan tilaan vajoavaa sivilisaatiota (tai ”sivilisaatiota”) kuin on tämä al-Umma, so. islamilainen maailma? Jos pari keskinkertaista pilapiirrosta riittää laukaisemaan verisiä kostotoimia eri puolilla maailmaa, niin sanoissa kannattaa tosiaan olla varovainen.
Mutta jos viitataan kintaalla valtamedian monotoniselle vääristelylle ja hyssyttelylle sekä tarkastellaan tosiasioita tosiasioina, niin huomataan, että Christchurchissa – kuten Breivikin tapauksessa aikaisemmin – oli liikkeellä yksinäinen susi, jonka äärimmäiset mielipiteet nousivat vallanhimoisista harhoista ja ruokkivat hänen narsismiaan. Eikö tässä tosiaan ole mitään patologista? Sen sijaan Sri Lankan attentaateissa (kirkkovuoden suurinta juhlaa viettäviä) kristittyjä kohtaan oli kyse huolellisesti koordinoidusta ja hyvin järjestäytyneen islamistisen ryhmän toiminnasta. Ryhmä on aikaisemmin jo hyökännyt maan valtauskontoa eli buddhalaisia vastaan. Poliisipäällikkö Pujut Jayasundara on jopa todennut, että jo kymmenen päivää ennen iskuja oli saatu vihiä siitä, että [ko. islamistijärjestö] suunnitteli iskuja kirkkoihin. Jälleen kerran voi vain ihmetellä sitä varovaisuutta, jota sekä srilankalaiset viranomaiset, media, ulkovaltojen johtajat ja jopa paavi osoittivat tämän terroriteon edessä. Kaikki välttelivät huolellisesti mahdollisimman pitkään lausumasta sanaa ”muslimit” tai edes ”islamistit”, ikään kuin nämä sanat olisivat olleet dynamiittia.
[Mika Keränen Sarastus-verkkolehdessä 25.4.2019 julkaistussa kirjoituksessaan Christchurch ja Sri Lanka mediassa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti