Yhteistä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on myös se, että
ihmisoikeuksilla ja demokratialla on aiempaa pienempi painoarvo.
Yhdysvaltojen strategiassa ei mainita ihmisoikeuksia kuin ohimennen,
eikä EU enää halua tyrkyttää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja hyvää hallintoa Afrikan maille.
Syy EU:n
uudelle linjalle johtunee siirtomaahistoriasta, joka leimaa edelleen
vahvasti Euroopan ja Afrikan maiden välisiä suhteita. Maailmanpolitiikan
moninapaistuminen on lisännyt Afrikan maiden itsevarmuutta sanoa
vastaan vanhoille eurooppalaisille siirtomaaisännilleen. Ne ovat
kyllästyneet Euroopan valta-asemaan ja avunantaja–avunsaaja-asetelmaan. Eurooppalainen arvopolitiikka on kohdannut vastustusta esimerkiksi EU–Afrikka-huippukokouksissa.
[Näin oli lausuttu Fingon sivuilla 14.6.2019 julkaistussa Eva Nilssonin kirjoittamassa artikkelissa Suomen uudessa Afrikka-strategiassa huomioitava tasa-arvo, ihmisoikeudet ja demokratia.]
[PS. Tässä on nyt sellainen ongelma todellakin, että jos Afrikan maat kokevat avunantaja–avunsaaja-asetelman kannaltaan ikäväksi, niin se merkitsee käytännössä sitä, että ne suosittavat avunantajiaan vähentämään kehitysavun antamista. Lisäksi haluaisin sanoa, että Euroopan maiden tulisi olla hyvissä suhteissa vain sellaisiin maihin, joiden hallinto kunnioittaa sananvapautta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti