On valtavasti tutkimustietoa siitä, että ihmiset ovat onnellisempia pienten tuloerojen maissa verrattuna yhtä vauraisiin tai jopa vauraampiin suurten tuloerojen maihin. Rikas USA esimerkiksi ei ole onnellisuusvertailuissa mitenkään kärkisijoilla.
Myönnän, tässä on ongelmia kausaliteetin kanssa. Voi olla, että olosuhteet, jotka synnyttävät tasaisen tulonjaon, synnyttävät myös onnellisuuden, eikä kausaliteetti mene tuloerojen kautta. Kyse voi olla siitä, että kaikki pärjäävät suhteellisen hyvin työelämässä niin, että kaikilla on hyvä paikka yhteiskunnassa. Sitä ei ehkä voi korvata tulonsiirroilla maissa, joissa työelämä on eriarvoisempi.
Tiedämme, että sama kansantulo jaettuna tasaisemmin tuottaa enemmän hyvinvointia kuin jaettuna epätasaisemmin. Jos tämän myönnämme ja uskomme asiaa koskevien funktioiden olevan jatkuvia, on loogisesti uskottava myös, että vähän pienempi kansantulo jaettuna tasaisemmin voi tuottaa enemmän hyvinvointia kuin vähän suurempi jaettuna epätasaisemmin.
[puutarhatontunkuvatukseksi diminutiivisesti nimittämäni Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaara blogissaan 21.3.2019 julkaisemassaan merkinnässä Heikki Pursiaiselle isän tuomista karkeista]
Jos kaikki maailman varallisuus jaettaisiin huomisaamuna klo 08.00 tasan kaikkien meidän Palloamme asuttavien ihmisten kanssa - olisi klo 20.00 jälleen rikkaita ja köyhiä.
VastaaPoistaEi yhtä paljon kuin tänään, mutta ylihuomenna enemmän kuin edeltävänä päivänä.
So it goes, sanoi Vonnegut.
Homma kannattaa varmaan hoitaa kansainvälisen kaupan avulla ja bernsteinilaisessa mielessä sosialidemokraattisen sekä sosiaaliliberaalin projektin hengessä.
Poista