On epätasa-arvoista, että vain miehillä on asevelvollisuus. On epätasa-arvoista, että vain naisten työnantajat maksavat isot vanhempainlomakustannukset. Sen sijaan esimerkiksi palkkaus ja etenemismahdollisuudet ovat Suomessa tasa-arvoisia. On harhaanjohtavaa puhua ”naisten eurosta”, koska jokainen meistä voi itse valita, lähteekö pienipalkkaiselle alalle vai ei. On myös harhaanjohtavaa puhua lasikatosta, koska johtajan 14-tuntiset työpäivät kiinnostavat ilmeisesti enemmän keskimääräistä miestä kuin keskimääräistä naista.
Se ei ole epätasa-arvoista, jos johtajien tai lähihoitajien prosentuaalinen suhdeluku – olkoon se mikä tahansa – on itsenäisten yksilöiden vapaan valinnan lopputulema. Sen sijaan se on äärimmäisen epätasa-arvoista, jos yksilöillä on erilaiset, lainsäädännön rajaamat mahdollisuudet.
[Katleena Kortesuo blogissaan 3.5.2019 julkaisemassaan merkinnässä Lukijakysymys: mitä voi tehdä tasa-arvon eteen, jos mitään ei saa tehdä tasa-arvon eteen? #sinuaonpetetty]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti