Campbellin ja Manningin mukaan kaikista voimakkaimpana uhriutumisen
kulttuuri elää amerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Kampuksilla on
kuitenkin eroja; mitä elitistisempi yliopisto on, sitä voimakkaampana
uhriutumisen kulttuuri siellä elää. Tämä on Campbellin ja Manningin
mukaan tärkeä vihje sille, millaisesta ympäristöstä uhriutumisen
kulttuuri kumpuaa.
Siellä, missä ihmiset ovat konkreettisesti ja räikeästi alistettuja, ihmisillä ei ole tapana loukkaantua pienistä vihjauksista. On suurempiakin ongelmia. Sen sijaan uhriutumisen kulttuuri nousee siellä, missä väestö on jakautunut monenlaisiin eri ryhmiin – etnisiin, seksuaalisiin, poliittisiin – ja jossa ollaan jo hyvin lähellä tasa-arvoista tilannetta. Hyvin syöneillä ja hyvin koulutetuilla ihmisillä on voimaa ja kapasiteettia ajatella monimutkaisia ja vaatia oikeuksiaan. Nämä ehdot täyttyvät hyvin amerikkalaisissa yliopistoissa, ja sieltä uhriutumisen kulttuuri on levinnyt kaikkialle läntiseen maailmaan.
Uhriutumisen kulttuuri sai alkunsa liberaalin vasemmiston leiristä. New Yorkin yliopiston sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin mukaan Yhdysvaltain yliopistojen kampuksilla on seitsemän ”pyhää” ryhmää, jotka ovat uhriutumisskaalalla eniten uhreja. Näitä ovat mustat, naiset, seksuaaliset vähemmistöt, latinot, Amerikan alkuperäisasukkaat, vammaiset ja muslimit. Loukkaukset näitä ryhmiä vastaan saavat aikaan välittömän vastareaktion.
[Näin oli lausuttu Jani Kaaron Ylen sivuilla 21.4.2019 julkaistussa kolumnissa Uhriutuminen on elämän pelkoa.]
[PS. Mukava nähdä Ylen sivuilla liberaaleja tekstejä!]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti