Laulun epänormatiivisesti normatiivinen, jäsentymätön sekamelska
eri seksiakteja, preferenssejä ja apuvälineitä oli taattua
queer-eetosta. Musiikkiesityksensä aikana sukkahousuasuinen Bloom mm.
pohti, täytyykö hänen valita ”vain kovan ja märän välillä”, ilmoitti
että hänen vaginallaan ”on oma äänensä”, että se on maukkaampi kuin
”bagel savulohen kera” ja esitti retorisen kysymyksen, ”kuka nauttii
Fleshlight-masturbointivälineestä kolean kuunvalon alla?”
Opettavaisessa, mutta kaiketi ”rohkeassa ja voimaantuneessa” esityksessä
oli samalla tavalla voimakasta myötähäpeää herättävää energiaa kuin
amerikkalaisten konservatiivievankelistojen puhjetessa räppäämään
osoittaakseen nuorisolle, kuinka ”hip” ja ”cool” he (ja heidän
uskonlahkonsa) ovat. Bloomin seksipositiivisen tanssiesityksen
tapauksessa opettavaiseen kukkahattu-gängstäilyyn oli yhdistetty uutena
pikanttina lisänä ainoastaan itsetarkoituksellinen rypeminen erinäisissä
navanaluisissa mahdollisuuksissa (tai ”seksikeitoissa”, kuten Bloom
asian laulussa ilmaisi).
[Näin oli lausuttu nimimerkki Sametin Musta orkidea -blogissa 29.6.2023 julkaistussa vieraskynätekstissä Vieraskynä: Queer - Uuden ajan seksuaalimoraali (ja sen evankelistat), osa 1, jonka on kirjoittanut anonyymiksi jäävä keski-ikäinen homoseksuaalinen mies. Blogin pitäjä itse taas on konservatiivisehko tai liberaaliskonservatiivinen lesbonainen, entinen transseksuaali. Kylläpä kuulostaa pahalta.]
Sukkahousuasuinen Bloom halusi maksimaalisesti huomiota ja ilmeisestikin sai sitä.
VastaaPoistaNiin.
Poista