Eichmann (1906–1962) tunnetaan paitsi holokaustin yhtenä pääarkkitehtina myös oikeudenkäynnistä, jonka pohjalta Arendt (1906–1975) teki kuuluisat havaintonsa pahuuden arkipäiväisyydestä.
Arendtin suuri oivallus (ja järkytys) oli, ettei Eichmann ollutkaan sadistinen ihmishirviö, vaan perusjamppa, joka halusi edetä urallaan, kuten kuka tahansa.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 12.4.2024 julkaistussa Matti Tuomelan kirjoittamassa teatteriarviossa Natsin urakehityksen seuraaminen saa aikaan hätkähdyttävän reaktion.]
[Ensin Kongossa tapahtui kansanmurha, sitten Saksan Lounais-Afrikassa, seuraavaksi Turkissa ja lopuksi Saksassa ja sen hallitsemilla alueilla. Meistä on moneksi.]
[Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta mielestäni ihmisen tehtävä on taistella tässä maailmassa vallitsevia kaaoksen ja mielipuolisuuden voimia vastaan. Lopullinen päämäärä elämässä on järjestäytynyt, sivistynyt yhteiskunta.]
Vain harvat III Valtakunnan keskitysleiriupseeritkaan olivat sellaisia häiriintyneitä sadisteja kuten Amon Göth.
VastaaPoistaSuurin osa heistä oli virkamiestyyppejä, joilla oli erikseen virkaminä ja kotiminä.
Virkaminä kaasutti juutalaisia sen kummempia tuntematta, kotiminä oli vaimolleen ja lapsilleen tavallinen saksalainen perheenisä.
Muutos tapahtui aina lähdettäessä palvelukseen ja palatessa sieltä.
Juu, näin varmaan onkin.
Poista