S Suurin maansisäinen uhka Hitleriä kohtaan oli preussilaisissa upseereissa, joilla oli kiinteitä yhteyksiä konservatiivisen vallankumouksen liikkeeseen

Salomonista ei koskaan tullut natsia, vaikka hän ei näitä avoimesti vastustanutkaan. Natsit kosiskelivat myös Ernst Jüngeriä joukkoonsa, mutta turhaan. Jünger kielsi natsien Völkischer Beobachter -lehteä julkaisemasta kirjoituksiaan, ja Gestapo teki kotietsintöjä hänen asunnossaan useammin kuin kerran. Sodan aikana Jünger palveli miehitysjoukoissa Ranskassa, ja siellä hän oli lähellä Hitlerin vastaisen salaliiton Pariisin siipeä. Erään tulkinnan mukaan hän vältti rangaistuksen vain Hitlerin armosta, tämä kun ihaili Jüngerin ensimmäisen maailmansodan sotamuistelmia (In Stahlgewittern – Teräsmyrskyssä, 1920) siinä määrin, että antoi käskyn jättää kirjailija rauhaan. Kansallissosialismi ei miellyttänyt Oswald Spengleriäkään. Hän piti natsi-ideologiaa ”latteana kuin aasialainen aro”, ja näki sen olevan mahdollisimman kaukana niistä ”faustisista” korkeuksista, jotka hänen kulttuurimorfologiassaan leimasivat länsimaista sielua yleensä ja saksalaista sielua ehkä aivan erityisesti. Konservatiivisen vallankumouksen miehiin luetaan myös laivastoupseeri, pastori Martin Niemöller, joka monen muun lailla oli vanha Freikorps-aktiivi. Niemöller tervehti kansallissosialistien valtaannousua ensin hyväksyen, mutta kääntyi viimeistään 30-luvun puolimaissa vastustamaan heitä etupäässä kirkkopoliittisista syistä. Gestapo pidätti Niemöllerin 1937 ja hän vietti vuodet 1938–45 Dachaun ja Sachenhausenin keskitysleireillä, joskin sen verran siedettävissä oloissa että selvisi hengissä. Kansallissosialistit omaksuivat ideologiseen vokabulaariinsa yhtä ja toista mystissävyiseltä, katoliselta symbolistirunoilija Stefan Georgelta, joka hänkin luetaan konservatiivisen vallankumouksen miehiin. George kuitenkin torjui natsit jyrkästi näiden yrittäessä saada häntä heti valtaannousunsa jälkeen riveihinsä ja varmemmaksi vakuudeksi muutti 1933 Sveitsiin, missä pian kuoli. Stefan Georgen runoutta ihailevaan piiriin sattumoisin kuului nuoruudessaan kreivi Claus Schenk von Stauffenberg, tulevan heinäkuun 20. päivän salaliiton sydän ja sielu. Tämä riittäköön yksittäisistä nimistä, mutta yleisemmällä tasolla puhuaksemme on kiistatonta, että natsien koko kaksitoistavuotisen valtakauden ainoa vakavasti otettava ja Hitlerin hengenkin kannalta vaarallisin oppositiovoima tuli preussilaisten upseerien taholta, ja näillä oli hyvin usein kiinteät yhteydet konservatiiviseen vallankumoukseen vähintään aatteellisella tasolla.

[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 19.2.2024 julkaistussa Mikä Keräsen kirjoittamassa artikkelissa Vapaajoukot ja konservatiivinen vallankumous.]

[Minusta on mielenkiintoinen tämä mahdollinen tieto, että Hitler itse olisi käskenyt jättää Ernst Jüngerin rauhaan. Joko näin oli, tai sitten Jüngerillä oli tavattoman paljon onnea matkassaan.]