Humanisti on myös luonteeltaan sadistinen. Hän ei kerta kaikkiaan välitä uhreista, jotka syntyvät unelman myötä, sen tiellä seisovia hän vihaa avoimesti. Olen ollut huomaavinani, että tällainen julmuus ja tunnekylmyys ovat myös vaikeita paloja nieltäväksi konservatiivien ja niin sanottujen tavallisten ihmisten keskuudessa. Tämä on ymmärrettävää, sillä me vertaamme muita itseemme, emmekä herkästi usko kaikkein pahinta lähimmäisestämme. Mutta humanisti ei ole vain petoeläin naapurin valepuvussa, hän on ajallemme leimallinen ihmistyyppi, joka on syntynyt erittäin herkkätuntoisissa ja poikkeuksellisissa historiallisissa olosuhteissa ja jota voidaan arvioida tätä taustaa vasten nimenomaan tyyppinä, ei yksilönä. Asian voi ilmaista niinkin, että me kaikki olemme aikamme tuotteita, mutta humanisti on tuoteperheemme eräänlainen sieni. Lajike, joka imee itseensä kaikki ympäristömyrkyt. Humanistissa yhdistyvät samalla tavoin kulttuurimme sairaimmat piirteet, sillä hän on tyyppinä niille kaikkein vastaanottavin. Tulemme jälleen autoritaarisuuteen, konformismiin… ympyrä sulkeutuu. Me muut olemme tavallaan pudonneet kelkasta, jääneet jälkeen ajastamme, sillä jääräpäisinä, hitaina ja kyynisinä emme osaa miellyttää yhtä reippaasti suurpääoman silmää. Yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta humanistit ovat aina sen mallikansalaisia. Siitä tunnistat heidät.
[Tenho Kiiskinen Sarastus-verkkolehdessä 10.6.2019 julkaistussa johdantoluvussa miehen esseekokoelmaan 'Humanismin paheet']
[I PS. Olen itse tavannut ajatella, että kirjoittajan mainitsemat "humanistit" ovat kuin tosielämän zombeja. Tai vaihtoehtoisesti terminaattoreita.]
[II PS. Kirjoittaja on keksinyt sanan "humanistit" kattokäsitteeksi tietynlaisille ihmisille. Vähän samaan tapaan kuin George Orwell
oli nimittänyt aikoinaan "nationalisteiksi" sellaisia ihmisiä, jotka
argumentoivat kaikkea arvovaltakilpailun pohjalta ja kannalta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti