Niin puhui viimeinen ihminen ja oli tyytyväinen itseensä. Niin hän myös rakensi maailmaansa. Siinä maailmassa ei saanut olla miestä eikä naista, ei mustaa eikä valkoista. Kaikkien tuli olla roduttomia ja sukupuolettomia, olisihan muu ollut loukkaavaa! Keksittiin erilaisia kiertoilmauksia pahojen sanojen tilalle mutta lopulta loppuivat sanat kesken, koska ei saanut mulattiakaan enää sellaiseksi sanoa. “Ei saa sanoa…” oli viimeisen ihmisen lempilause, ja kiellettyjen sanojen listoista paisui kirjojen paksuisia. “Ei ole olemassa…”, se oli aivan erityisen tärkeää viimeiselle ihmiselle, nimittäin toisten olemassaolon tai olemattomuuden määrittely. Ja niin viimeinen ihminen kielsi puheen ja kirjoittamisen, koska huomattiin, että mitään ei voinut kuvailla määrittelemättä sen ulkoisia tai sisäisiä ominaispiirteitä. Ja olivathan ominaispiirteet loukkaavia! Kukaan ei saanut tästä olla eri mieltä, sehän oli jo selvää vihapuhetta.
[kirjailija ja kääntäjä M. A. Meretvuo Sarastus-verkkolehdessä 21.10.2019 julkaistussa kirjoituksessaan Viimeisen ihmisen paradoksit]
[I PS. Viimeinen ihminen oli filosofi Friedrich Nietzschellä yli-ihmisen vastakohta.]
[II PS. Olen aikoinani julkaissut toisessa blogissani eräänlaisen tietoiskun filosofi Nietzschestä julkaisuni Uneni siitä, että näytän teille yli-ihmisen yhteydessä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti