Luin raskausaikana myös runsaasti
kansainvälisiä tieteellisiä tutkimuksia. Sain lukea, että sisarukset
tunsivat ylpeyttä ja rikkautta erityisestä siskostaan tai veljestään.
Ylivoimainen enemmistö vanhemmista tunsi olevansa onnellisia
päätöksestään pitää lapsi raskauden aikaisesta down-diagnoosista
huolimatta.
Entä miten
tunsivat ihmiset, joilla on downin syndrooma? 99 prosenttia heistä tunsi
olevansa onnellisia ja he elivät laadukasta elämää. Tutkimuksia
lukiessani muistan pohtineeni, minkälaisia prosentteja tutkimus
näyttäisi, jos se tehtäisiin meistä ”normaaleista” ihmisistä.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat- lehden lukijamielipidepalstalla 6.3.2020 julkaistussa Johanna Ollilan kirjoittamassa kirjoituksessa Down-lapsi tuo perheen elämään uusia värejä ja rikkautta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti