Ehkä omituisin argumentti, jolla duunarien palkkojen polkemista
perustellaan, on "kuka tahansa osaa tehdä tuota työtä". Samaa sanottiin
jokin aika sitten, kun lastenhoitajat vaativat palkankorotusta. Joo,
niin osaa, mutta kuka viitsii? Suomessa ei ole mikään pakko tehdä töitä,
jos ei halua, ja mitä lähempänä työläisen elintaso on työttömän
elintasoa, sitä vähemmän työnteossa on järkeä.
Ei kyse ole osaamisesta. Kyse on ahkeruudesta ja luotettavuudesta. Jos
palkka on huono, avoimiin työpaikkoihin ei saada tarpeeksi hakemuksia,
jolloin on pakko ottaa huonoja hakijoita. Sen lisäksi, että he ovat jo
lähtökohtaisesti huonoja työntekijöitä, huono palkkataso ei motivoi
heitä yrittämäänkään, jolloin esimiehen rooli muuttuu työnjohtajasta
rottapaimeneksi. Kyllä sillä vuoropäälliköllä on ihan riittävästi
omiakin hommia, ettei tarvitse kuluttaa työaikaa muiden jälkien
korjaamiseen.
Jos postilaisten palkka-ale olisi mennyt sellaisenaan läpi, viimeistään
talvella olisimme saaneet lukea otsikoita Postia riivaavasta ankarasta
työvoimapulasta. Toimitusjohtaja olisi 82 tonnin kuukausipalkallaan
liittynyt kuoroon huutamaan, että "monikulttuurisuus on rikkaus", ja
vaatimaan, että ulkomaisen työvoiman tarveharkinta on kiireellisesti
lopetettava, koska Suomessa ei kerta kaikkiaan ole tarjolla riittävästi
osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa pitämään yllä huoltovarmuuden
kannalta elintärkeitä postinlajittelupalveluita.
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 5.9.2019 julkaistussa merkinnässä Monopolirahaa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti