keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

S KC: Miten määrittelette feminismin?

Voiko nuori nainen vastustaa feminismiä? Voi, mutta se on vaikeaa. KulttuuriCocktail tapasi kaksi kolmekymppistä naista, jotka ovat kyllästyneet feministien puheisiin. Mistä penseys johtuu? Mitä ongelmia feminismin kritisoimisesta seuraa jokapäiväisessä elämässä?

Yksi ongelma käy ilmi jo haastattelua sovittaessa. Kumpikaan feminismikriitikoistani ei halua esiintyä artikkelissa omilla nimillään. Jotain kuitenkin voin kertoa heistä: molemmat ovat Helsingissä asuvia kolmekymppisiä naisia. Kutsun heitä kirjaimilla A ja B. A on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa ja pienen lapsen äiti. B työskentelee kulttuurialalla ja elää yksin. He eivät tunne toisiaan entuudestaan. Tapaamme B:n luona.

[...]

KC: Miten määrittelette feminismin?

A: Haluaisin nähdä sen pyrkimyksenä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tosiasiassa feministiksi itseään kutsuvat harvoin pyrkivät aitoon tasa-arvoon sukupuolten välillä. Sen sijaan naisille vaaditaan erilaisia etuja yhteiskunnassa, ja samalla miehiä ja miesten heikkoa asemaa yhteiskunnassa vähätellään. En kritisoi alkuperäistä ajatusta tasa-arvosta, vaan sitä, millaiseksi feminismi on ajan saatossa muuttunut.

B: Kun puhun feminismistä, puhun kolmannen tai neljännen aallon feministisestä ideologiasta, jolla on vahva vaikutus kulttuurissamme. Se perustuu patriarkaattiteorialle ja sukupuolten kieltämiselle. Se on retoriikaltaan vahvasti marxilaista. Feministit itse hokevat feminismin olevan vain sukupuolten välistä tasa-arvoa, "että naisillakin on ihmisoikeudet!", mutta tämä sanakirjamääritelmä kuvaa sitä yhtä heikosti kuin "ihmisten välinen tasa-arvo" kuvaa kommunistista Neuvostoliittoa.

A: Nykyfeminismin viesti on mielestäni ristiriitainen. Yhtäältä halutaan lyödä kiila miehen ja naisen väliin ja toisaalta väittää, ettei sukupuolia ole, että ne ovat vain kulttuurisia ja sosiaalisia rakennelmia. Hyvä esimerkki feministisen ajattelun epämääräisyydestä ja jakomielitautisuudesta on feministikirjailija Erica Jongin haastattelu Helsingin Sanomissa (20.2.2016). Siinä hän haluaa korostaa sukupuolten välistä eroa ja samaan hengenvetoon ihmettelee, miksi sukupuolta aina korostetaan. Tämä kertoo feministeille tyypillisestä tavasta pitää näitä kahta agendaa yllä. Yrittäkää nyt jumalauta päättää, että kumpi teille on olennaista. 

[Siteeraus on Ylen sivuilla 7.4.2016 julkaistusta ja 18.11.2017 päivitetystä Tuomas Karemon kirjoittamasta haastattelujutusta Naiset, jotka vihaavat feministejä.]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti