EU:n kulmakiviä on ollut vapaa liikkuvuus EU:n sisällä. Se on osoittautunut ongelmalliseksi, kun maiden välillä on eroja sosiaaliturvassa.
Rajoituksia tulonsiirroille ja liikkuvuudelle on kylläkin esitetty. EU-laki sallii periaatteessa maahanmuuttajan palautuksen, ellei tämä pysty elättämään itseään. Tulonsiirtojen rajoittaminen on kuitenkin poliittisesti vaikeaa.
Jokaisella kansalla on oltava oikeus päättää siitä, kuka on oikeutettu astumaan valtakunnan rajan ylitse sen kamaralle.
Omistusoikeus omiin rajoihin ei ole luonnonlaki, mutta silti siihen sisältyy tietty viisaus. Kyseessä on omistusoikeus samassa mielessä kuin jokaisella kansalaisella on oikeus omaan kotiinsa, kotirauhaan, omaisuuteensa ja turvallisuuteensa.
Omistusoikeuksien puuttuminen omiin rajoihin johtaa anarkiaan, kuten Euroopassa nähtiin 2015. Schengen-sopimuksen hyväksyttävyys edellyttäisi, että Euroopan unionin ulkorajavalvonta toimisi.
Unkari, Tšekki ja Puola ovat irtaantuneet EU:n maahanmuuttopolitiikasta. Monet Euroopan valtiot (ml. Ruotsi, Tanska ja Itävalta) sulkivat käytännössä rajansa. Itävalta on aloittanut passintarkastukset osalla rajoistaan ja lähettänyt rajalle Brennerin solaan 750 sotilasta.
Suomi valpastui, kun Venäjältä alkoi tulla Raja-Joosepin kautta maahanmuuttajia. Vuoto haluttiin tukkia.
Rajan ylittäneet päästettiin maahan, mutta Venäjän kanssa neuvoteltiin sopimus, jonka avulla maahanmuutto pysäytetään ja saapuneet pyritään palauttamaan. Tapaus auttaa ymmärtämään, mitä suvereenin valtion omistusoikeus rajoihinsa tarkoittaa.
[Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa
Kanniainen Suomen kuvalehdessä 17.10.2017 julkaistussa
mielipidekirjoituksessaan Hyvinvointiyhteiskunta ja vapaa maahanmuutto ovat kestämätön yhdistelmä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti