Suomalais-ugrilaisista kansoista vain unkarilaiset (yhteensä maailmassa noin 14,5 miljoonaa), suomalaiset (yhteensä maailmassa noin 6 miljoonaa) ja virolaiset (yhteensä maailmassa noin vähän päälle miljoona) ovat suhteellisen selvillä vesillä. Ne elävät omassa valtioissaan jotka keskittyvät hoitamaan oman kansansa asioita. Tai no, ainakin Unkari ja Viro tekevät niin. Suomen poliittinen eliitti puolestaan keskittyy EU:n määräämään yleisafrikkalaisuuteen ja vaatii suomalaisia nauttimaan siitä. Pääosa muista suomalais-ugrilaisista kansoista asustaa Venäjällä, jossa ne ovat häviävän pieniä sirpalekansoja. Luonnollisesti ne ovat kohdanneet niin venäläistä kuin erityisesti aikanaan neuvostoliittolaista terroria ja suoranaista kansanmurhaa eikä nykyinenkään Venäjä ole kovin kuuluisa siitä, että se kauheasti panostaisi vähemmistöjensä hyvinvointiin.
Mutta suurin syy siihen, miksi nämä kansat ovat vaarassa hävitä sukupuuttoon on yksinkertaisesti massan laki. Näitten kansojen asuma-alueilla ne ovat jääneet venäläisiin nähden pieneksi eristetyksi vähemmistöksi ja sen seurauksena kyseisten kansojen ihmiset ovat pikku hiljaa menettämässä kielensä ja vaihtamassa äidinkielekseen venäjän. Kun kansa menettää kielensä, se menettää pikku hiljaa myös kulttuurinsa ja identiteettinsä. Sen myötä kansa sulautuu suurempaan eikä sitä lopulta enää ole olemassa. On vain olemassa suurempaan kansaan sulautettuja ihmisiä ja katoava muisto jostain, joka joskus oli. Tämän hiljaisen sukupuuton myötä tuhoutuu satojen sukupolvien historia, kulttuuri ja perinne ja sitä myötä palanen sitä suvakkiemmekin suuresti mainostamaa kulttuurista monimuotoisuutta. Mikä menetetty suomalais-ugrilainen kulttuurinen monimuotoisuus ei puolestaan suvakkejamme kiinnosta. Se kun on väärän väristä, siitä ei saa moraalisäteilypisteitä eikä sen avulla voi boostata omaa egoaan.
[Näin oli lausuttu Yrjöperskeles-blogissa 14.7.2017 julkaistussa merkinnässä Uhriksi kelpaamattomat.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti