maanantai 28. elokuuta 2017

S Kansanluonne on paitsi haastava niin myöskin kiehtova tutkimuskohde

Itse asiassa kansanluonne lienee paitsi haastava myös varsin kiehtova tutkimuskohde, jota tuskin voi helposti liittää kokonaisiin kansakuntiin, johtuen sekä niiden sisäisestä heterogeenisyydestä, että itse käsitteen ilmeisestä kompleksisuudesta.

Havaitsemme joka tapauksessa yhä uudelleen, että eri kansojen keskuudessa tiettyihin asioihin suhtaudutaan eri tavalla, kukin reagoi luonteensa mukaisesti. Yksi kansa on kärkästä lakkoilemaan ja pystyttämään barrikadeja, toinen ihailee loputtomasti suuria johtajiaan ja sallii näille mitä tahansa. Yksi kansakunta käyttäytyy sangviinisesti, kiljuu ja heiluttelee käsiään puhuessaan ilman erityistä aihettakin, kun toinen taas säilyttää rauhallisuutensa ja hymyilee, vaikka talo palaisi.

Asian kompleksisuus tuskin on pätevä syy väittää sitä olemattomaksi ja kieltäytyä siis myös sitä tutkimasta. Toki siinä tilanne lienee hyvin samanlainen kuin yleensäkin sosiologiassa, missä operationalisoidut käsitteet vain harvoin vastaavat täysin adekvaattisesti teoreettisia malleja. Näin kai tapahtuu vain hyvin triviaaleissa kysymyksissä.

Toki viimeisten parin vuosisadan historia on myös täynnä kansallista huuhaata, jossa kansallisista eroista ja omituisuuksista on tehty elämää suurempia myyttejä. Sehän oli toki epätieteellistä. Mutta mitäpä se tähän kuuluu?
Vaikuttaa siltä, että jotkut hyvää tarkoittavat henkilöt ovat joidenkin historiassa havaittavien väärinkäytösten johdosta kauhistuneet koko tätä kansojen erikoislaatuisuuden problematiikkaa ja jopa halunneet leimata sen sovinismin (chauvinisme) poltinmerkillä: ellei nyt äärimmäisyysajatteluksi, niin ainakin potentiaaliseksi.

No, Nobelin palkintoa ei tarvitse jakaa siitä oivalluksesta, ettei äärimmäisyysajattelu tarkoita eikä voi tarkoittaa tiettyjen kysymysten tutkimista, vaan syntyy pikemminkin siitä, ettei asioita haluta tarkastella normaalin tieteellisen ajattelun periaatteiden mukaisesti. Mikäli lisäksi kannetaan mukana suurta kansallisten intohimojen painolastia, on se toki typerää ja moitittavaa. 

[Timo Vihavainen blogissaan 3.8.2017 julkaisemassaan merkinnässä Kansanluonne ja luonteeton kansa]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti