Kirjoitin itse eräässä teoksessani, että samasta syystä Yhdysvaltain olemukseen sopii parhaiten republikaaninen presidentti:
”Mahtivaltion olemukseen sisältyy erottamattomana osana voimankäyttö –
ja niin kuin jo Nietzsche lausui, vasta voiman ylivertaisuus on osoitus
voimasta. Lievennelty aggressio ei ole voiman eikä vallan ilmaus.
Hillitty voimankäyttö sisältää ristiriitaisen intention. Kun demokraatti
on presidenttinä, Yhdysvallat on heikko eikä oikeudenmukaisuus
maailmassa toteudu. Maailmassa voi olla vain yksi poliisi, ja jos tuo
poliisi puuttuu, maailma ajautuu entistäkin pahempaan sekasortoon.
Niinpä mahtivaltion olemukseen sisältyy se, että mahdin on toteuduttava
täydellisenä ja pidäkkeettömänä. Yhdysvallat on siis valtio, jonka
mahtavaan olemukseen republikaaninen presidentti ja hallitus mainiosti
sopivat – aivan niin kuin sananlaskunkin mukaan huonoa on
moniherraisuus, yks herrana olkoon!”
Yhdysvalloissa on tiedostettu tämä, ja siksi valtio pitää kovat
piipussa. Mikä sitten erottaa Yhdysvaltoja ja Venäjää tässä suhteessa?
Usein sanotaan, että Venäjällä on oikeus miehittää Krimiä, koska
Yhdysvallat auttoi Irakia vapautumaan Saddamin hirmuhallinnosta.
Ero valtioiden välillä on moraalinen. On vastattava myös kysymykseen, mitä Yhdysvallat ja Venäjä oikeastaan edustavat? Mitä ne tarjoavat vallasta syöksemiensä hallitusten tilalle?
Yhdysvallat on aina tarjonnut tilalle valistusihanteita, demokratiaa,
liberalismia ja vapaata markkinataloutta. Venäjä on tarjonnut
juonittelua, keinottelua ja taantumusta sekä hämärää
bysanttilais-kryptistä byrokratiaa. Siksi Yhdysvaltain toiminnalla on
oikeutus mutta Venäjän toimilla ei ole.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 13.8.2017 julkaisemassaan merkinnässä Amerikan presidentti on pragmatisti]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti