Perussuomalaisten kahden viime vuoden aikana kokema kannatustappio henkilöityy nähdäkseni Timo Soiniin.
Soinin johdolla puolueen hallitustaipaleen alku on ollut yhdistelmä
vesitettyjä kompromisseja ja munatonta omien tavoitteiden hukkaamista.
Henkilökohtaisesti uskon, että Soini oli pitkän oppositiokauden jälkeen
niin kiitollinen hallitukseen pääsystä, että hän alkoi sympatisoida
muita puolueita yhtä paljon kuin omaansa – hänellä oli hirveä tarve
osoittaa olevansa joustava ja yhteistyökykyinen hallituskumppani, jopa
oman puolueensa tavoitteista luopumiseen asti. Siksi perussuomalaisten
kenttä ja kannattajat (ainakin iso osa heistä) kirkuivat riemusta
kuullessaan Soinin lopettavan puheenjohtajuutensa. Osa koki vain
pettyneensä, osa jopa tulleensa petetyiksi.
Halla-ahon valinta puheenjohtajaksi (jota pidin selviönä jo helmikuussa) palauttaa puolueen juurilleen: toteuttamaan puolueen ohjelmia. Se taas palauttaa puolueen kannatuksen korkeaksi. Soinin vesittävä linja sulautti perussuomalaiset osaksi demarikeskustalaista harmaata mössöä,
jolloin puolet äänestäjistä palasi esipersuaaniseen aikaan eli näiden
vanhojen puolueiden kannattajiksi. Vain linjan terävöittäminen takaisin
entiselleen tuo hukatut äänestäjät takaisin.
[kielitieteilijä Jaakko Häkkinen blogissaan 16.6.2017 julkaisemassaan merkinnässä Jag är persu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti