Asioiden luonnollinen kehityssuunta on siis huonompaan päin, koska ihmiset pyrkivät elämään parempiin yhteiskuntiin, eivät muuttamaan omaa yhteiskuntaansa paremmaksi. Väestövirta käy siis väärään suuntaan, vähän kuin lietelantasäiliöstä olisi johdettu letku juomavesivarastoon. Tämän korjaamiseksi on työskenneltävä kaikin keinoin: juomavesivarasto on pidettävä puhtaana eli vähintäänkin asennettava kunnon suotimet ja mieluummin käännettävä virtauksen suunta.
Tähän toimiva ratkaisu on globaalinationalismi. Yksi maa, yksi kansa. Kansallisvaltiot ovat luoneet käytännössä kaiken edistyksen, joten systeemi on käytännön kokeessa toimivaksi todettu. Niinpä on luotava kansallisvaltiot, joiden välillä vallitsee keskinäinen kunnioitus. Minä voin iloita Tanskan menestyksestä. Tai Italian, Jemenin tai Burundin. Mutta se ei tarkoita sitä, että haluaisin Suomeen asumaan tanskalaisia, italialaisia, jemeniläisiä tai burundilaisia, ainakaan mikäli he eivät halua sopeutua suomalaisille tavoille. Toki voimme ottaa heidän kulttuurinsa hyviä piirteitä vastaan: legot ovat hieno keksintö, pizza on hyvää ja arabi- tai afrikkalaiskulttuurissa… ööö… no, kai jotakin.
Samalla tavoin suomalaiset voivat muuttaa Tanskaan, Jemeniin, Vietnamiin tai Burundiin: mikäli he tuovat maahan positiivista kontribuutiota. Muussa tapauksessa pysykööt poissa, kuten Suomesta ne tanskalaiset, jemeniläiset, vietnamilaiset ja burundilaiset jotka eivät tuo positiivista kontribuutiota maallemme.
[Näin oli lausuttu Jaskan pauhantaa -blogissa 6.7.2017 julkaistussa merkinnässä Globaalinationalismi.]
[PS. Oman tulkintani Jaskan kirjoituksen pihvistä löydät täältä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti