Niin se käy, kirjoittaa Kurt Vonnegut Teurastamo 5:ssä. Yhtä fatalistiselta näytti perjantain veriteko kansallismielisesti ajattelevan mielessä. Tästähän oli puhuttu, tästähän oli varoitettu. Näin oli tehnyt mm. kurditaustainen Alan Salehzadeh jo pari vuotta sitten. Suomessa pääasiallisessa terrorismintorjunnan vastuussa oleva poliisiviranomainen, Suojelupoliisi, nosti alkuvuodesta terrorismin uhka-arviotaan kotimaan osalta. Poliittiset reaktiot olivat arvattavasti laimeita ja polarisoituneita. Ongelmaa vähäteltiin ja vaikutukset toteutettuun politiikkaan olivat vähäiset, käytännössä olemattomat.
Kilpaa pyrkivät poliitikot, tutkijat ja ”kansalaisjärjestöjen” edustajat toppuuttelemaan terrorismin pelkoa. Nämä uhkakuvathan olivat vain abstrakteja, etäisiä ja ennen kaikkea epätodennäköisiä. Tällöinkään moni suomalainen ei näitä kepeitä sutkautuksia uskonut, mutta riittävän moni demarieläkeläinen uskoi. Ei välitöntä vaaraa, olemme turvassa.
[Ilkka Aura ja Hannes Possander Sarastus-verkkolehdessä 21.8.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Me tahdomme]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti