Ehkä olen vain vanha kalkkis, mutta silloin kun asia oli itselleni akuutti, minulle ei olisi tullut pre-opina mieleenkään mennä saati tunkeutua minnekään women-only -tilaan saati vaatia itselleni mitään etuoikeuksia. Käytin tuolloin invavessoja milloin mahdollista, sillä näin en aiheuttanut sen enempää itselleni kuin toisillekaan ahdistusta. Itselleni siksi etten kestänyt kehoani ja toisille siksi että he olisivat nähneet kehoni toisin kuin itse.
Jotenkin tuntuu, että suuri osa nykyisistä itseään transsukupuolisina pitävistä on yksinkertaisesti sekaisin. Transsukupuolisuuden tärkein diagnostinen kriteeri on juuri tuo kehodysforia eli kyvyttömyys elää omassa kehossaan.
Kyvyttömyys elää oman sukupuolensa sukupuoliroolissa ei ole transsukupuolisuuden kriteeri.
Minua on aina ihmetyttänyt tuo herneen vetäminen nenukkiin "sterilointivaatimuksesta". Jokaiselle pitäisi olla itsestään selvää, että sukupuolenvaihdos tekee ihmisen automaattisesti steriiliksi jollei hän ole (kuten minä itse) ollut steriili jo syntymästään. Siksi koko kysymys on aika lailla no-brainer, eikä missään tapauksessa ihmisoikeuskysymys.
Minua myös ihmetyttää se, miksi yksikään TS ehdoin tahdoin haluaisi pitää biologisen sukupuolensa genitaalit. Juurihan ne, sekä oman sukupuolen sukupuolihormonit, ovat sen dysforian aiheuttajat! Biologinen mies, joka haluaa vaihtaa naiseksi mutta säilyttää syntymävarustuksensa on mielestäni vain tärähtänyt. Ja voiko kukaan tuntea itseään enemmän naiseksi kuin tulla äidiksi ja odottaa vauvaa? Miksi kukaan mies haluaisi sellaista? Luulenpa, että blogi-isännällekin jo pelkästään kuukautiskierron lakkaaminen on ollut valtava helpotus.
Kun äänenmurros on kerran tapahtunut, sitä on mahdotonta enää palauttaa takaisin. Itse olen vain kertakaikkiaan opetellut puhumaan naisen äänellä harjoitellen sitä itse - omana aikanani ei ääniterapiaa ollut tarjolla.
[nimimerkki "Wanha Ämmä" 12.6.2017 Musta orkidea -blogin merkinnän Toistan itseäni. Päivänselvä on päivänselvää. lukijakommenteissa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti