Ihmissalakuljetus ei kannattaisi, mikäli merikelvottomilla lautoilla matkaan lähetetyt siirtolaiset jätettäisiin oman onnensa nojaan. Tällöin lähtijöiden määräkin jäisi luultavasti vähäiseksi. Koska Välimerellä toimii useita ei-valtiollisia järjestöjä pääasiallisena tehtävänään pelastaa ihmisiä merille lähteneiltä lautoilta, yhä harvempi venematkalle lähtenyt siirtolainen menehtyy Välimeren aaltoihin.
Keskustelu laittomien tulijoiden kohdalla siirtyy nopeasti Syyrian ja Libyan sotaan ja kuinka lautoilla Eurooppaan pyrkivät ihmiset pakenevat sotaa ja vainoa. Kuitenkin vain murto-osa tulijoista on peräisin Syyriasta tai Libyasta. Sen sijaan he tulevat Nigeriasta, Bangladeshista, Pakistanista, Gambiasta tai Senegalista. Näissä maissa ei ole käynnissä sisällissotaa. Vaikka joillakin näistä maista tulleilla olisi syy anoa turvapaikkaa, sitä pitäisi kansainvälisen lain mukaan anoa lähimmässä turvallisessa maassa eikä vasta Italiassa, jonne salakuljettajat ja ei-valtiollisten avustusjärjestöjen laivat heidät kuljettavat.
Suurin osa Libyasta lautoilla tulevista ei siis ole sotaa paossa vaan ottavat harkitun riskin ja maksavat lauttamatkasta noin 1000 euroa. Lautan ei ole tarkoituskaan viedä perille vaan 12 mailin päähän Libyan aluevesirajojen ulkopuolelle, josta heidät voidaan ”pelastaa” ja kuljettaa laivalla Eurooppaan. Ihmissalakuljettajat eivät mitenkään häpeile toimintaansa vaan Libyassa toimivilla ”matkatoimistoilla” on puhelinnumerolla varustetut Facebook-sivut, joilla nämä mainostavat lauttamatkojaan. Matka kestää 3-4 tuntia, ennen kuin avustusjärjestön, Italian tai EU:n alus pelastaa matkustajat.
[Näin oli lausuttu Vasarahammer-blogissa 7.8.2017 julkaistussa merkinnässä Avustusjärjestöt ihmissalakuljettajina.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti