Ihmisten liikkuminen on vähentänyt poliitikkojen puhetta ”kestävyysvajeesta” eli julkisen talouden velkaantumisesta suurten ikäluokkien ikääntymisestä johtuen. Kestävyysvajeesta eniten huolissaan olevien tahojen voisi kuvitella riemuitsevan. Suomeen on saatu lisää työvoimaa maksamaan veroja ja julkisen sektorin laskua. Riemunkiljahduksia ei tietenkään ole kuultu.
Siirrytäänpä hetkeksi niin Tarja Halosen kuin jutun kirjoittaneitten toimittajien päänupeista tällaisen tavallisen ihmisen ajatusmaailmaan. Tavallinen ihminen on sentään seurannut jonkun verran aikaansa. Ja hän tietää, että Suomi on saanut nauttia tästä utopistisesta etnis-yhteiskunnallisesta kokeesta pian kolmekymmentä vuotta. Hän ymmärtää myös sen, että sen myötä Suomeen ei olla saatu lisää työvoimaa maksamaan veroja ja julkisen sektorin laskua. Päinvastoin, maamme on saanut huomattavan määrän pysyväiselätettäviä, joka puolestaan nimenomaan kasvattaa julkisen sektorin laskua ja sitä myötä myös yksityisen sektorin verotusta.
Tavallinen ihminen ymmärtää myös, että kestävyysvajetta ei suinkaan korjata sillä, että hankitaan parikymppisiä jätkiä pysyväiselatuksen piiriin ts. siirretään jätkät koko elämän mittaiselle eläkkeelle. Sillä vain pahennetaan kestävyysvajetta. Tavallinen ihminen ei päästä niitä peräänkuulutettuja riemunkiljahduksia muutenkaan, sillä kyseinen ”kestävyysvajeen korjaus” on lisännyt niin väkivalta- kuin seksuaalirikoksia huomattavissa määrin.
[Näin oli lausuttu Yrjöperskeles-blogissa 3.8.2017 julkaistussa merkinnässä Tarjatut tunteet.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti