Anekdoottimaisesti voidaan muistella, mitä Koivisto ajatteli
maahanmuutosta ja siihen liittyvästä kulttuurien vaihdosta, johon tuohon
aikaan suhtauduttiin kaukonäköisen varovaisesti. Sosialismin
romahtaessa Somaliassa 1990 oli maahamme pyrkimässä useita Moskovassa
koulutettuja somaleja, sotilaita, virkamiehiä ja heidän jälkeläisiään
pakolaisuuden verukkeella. Koivisto virkkoi sisäministeri Jarmo
Rantaselle ja ministeriön kansliapäällikkö Juhani Perttuselle seuraavaan
tapaan:
”Somalialaiset on syytä pysäyttää rajalle. Otetaan nimet ylös ja
luvataan harkita. Todetaan, että Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos
joku on eri mieltä, niin sitten riidellään. Sanoin, että ellei näitä
pysäytetä, miten sitten muitakaan.”
Näin siis Mauno Koivisto muistelmateoksessaan Kaksi kautta, osa 2: Historian tekijät
(Helsinki: Kirjayhtymä, 1995, s. 292). Siinäpä olisi pohdiskeltavaa
myös nykypoliitikoille ja toimittajille, joita Koivisto joskus antautui nimittelemään ”sopuleiksi”.
[filosofi Jukka Hankamäki 25.5.2017 bloginsa merkinnässä ”Valtiolliset hautajaiset”]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti