tiistai 15. marraskuuta 2022

S Keisari Aleksanteri II oli Suomen vapauttaja ja Puolan hirttäjä

Liberalismi on hyvä asia, mutta siinä on joskus riskinsä. Aleksanteri II:n uudistukset olivat ikään kuin avanneet paineistetun virvoitusjuomapullon: paineen laskiessa alkoi kuohunta, jonka laajeneminen myös muualle valtakuntaan oli perättävissä. Jopa Suomessa tämä oli havaittavissa, kun ns. tammikuunvaliokunnan johdosta syntyi mielenosoituksia, joissa vaadittiin sen sijaan valtiopäivien koolle kutsumista.

Kuohunnan pitäminen kurissa niin Suomessa kuin Puolassa ja sen jälkeen sen lopettaminen oli epäkiitollinen tehtävä, joka varmuudella toi suorittajalleen taantumuksellisen maineen. Sen ymmärrettiin kuitenkin olevan välttämätön koko sen Venäjän liberalisoinnin ja ”länsimaalaistamisen” kannalta, jonka Aleksanteri II oli ottanut tehdäkseen.

Puolan kannalta kapinan seuraukset olivat synkät. Keisarin näkökulmasta kapinallisia ei missään tapauksessa sopinut palkita epälojaalisuudestaan. Sen sijaan voitiin noudattaa vanhaa hajota ja hallitse -menetelmää, joka samaan aikaan tuli voimakkaasti käyttöön myös Suomessa, joskin vähän eri muodossa.

Puolan kohtalo liittyi läheisesti Suomen kohtaloon. Suomalainen valtioviisaus pelasti meille sen, minkä Puola menetti. Näiden kahden maan täysin erilaista kohtaloa yhdistää Friedrich Wilhelm Rembert von Bergin persoona. Hän tunsi molempien maiden tilanteen ja joutui hallintomiehenä toimimaan molemmissa maissa. Hänen roolinsa tutkiminen tältä kannalta on yhä tekemättä. 

[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 5.6.2022 julkaistussa merkinnässä Suomen ja Puolan kohtalo.]

[Suomen väkiluku oli Puolaan verrattuna sen verran pieni, että näin piskuinen kansa olisi ollut puolalaisiin verrattuna paljon helpompi hävittää...]

2 kommenttia:

  1. Mannerheim käytti samaa perustetta sekä Päämajansa upseereille, miksi Muurmannin rataa ei pidä katkaista eikä Leningradia valloittaa sekä
    saksalaisille, miksi Suomen oli syyskuussa 1944 irrottauduttava Saksan rinnalta:

    Venäjän ja Saksan kansakunnat ovat niin suuria, että vaikka ne jyrättäisiin maan tasalle, ne selviäisivät siitä ja nousisivat joskus uudestaan.
    Mutta Suomen kansa on niin pieni, että se olisi helposti hukutettu slaavilaisten kansojen mereen.

    VastaaPoista