Historioitsija Bernard Wasserstein on kuvannut ansiokkaasti niitä olosuhteita, jotka mahdollistivat Bundin poliittisen nousun 1930-luvun Puolassa. Merkittävin taloudellinen syy Bundin poliittisen suosion kasvun takana lienee ollut Puolan juutalaisten työttömyysaste, joka oli työikäisen väestön joukossa pahimmillaan jopa 34 prosenttia vuonna 1931, jolloin koko Eurooppa kärsi suuren laman seurauksista. Ne juutalaiset, jotka olivat mukana työelämässä, ahersivat pitkiä päiviä tehtaissa ja hikipajoissa tai raapivat elantonsa kokoon itse työllistettyinä pienyrittäjinä, kuten käsityöläisinä, kantajina tai vossikkakuskeina. Bundin suuri ansio sosialidemokraattisena työväenliikkeenä oli siinä, että se oli toimissaan notkea ja osasi määritellä proletariaatin käsitteen hyvin laaja-alaisella ja kattavalla tavalla, sisällyttäen siten omaan ammattiyhdistystoimintaansa myös juutalaisten yhteisöille tyypilliset pienyrittäjät. Kaikkein fundamentalistisin ja vulgäärein marxilaisuus ei kyennyt tällaiseen realismiin, sillä Marxin ja Engelsin oppien mukaan proletariaatti ei voinut määritelmällisesti omistaa omia tuotantovälineitään. Kuten usein nykyäänkin käy, talousteorian ja taloustodellisuuden välillä aukesi leveä railo, jonka vain harvat puolueet kykenivät ylittämään. Pragmaattinen ja jalat maassa elänyt Bund oli tällainen harvinainen puolue.
[Näin oli lausuttu Olli Bäckströmin Skeptinen alkemisti -blogissa 5.11.2017 julkaistussa merkinnässä Bund.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti