”Näkyvyytensä vuoksi urheilu on aina kiinnostanut poliitikkoja, mutta tässä on tietysti aste-eroja”, sanoo Markku Jokisipilä, valtiotieteen tohtori ja apulaisprofessori Turun yliopistosta.
”Räikeimmässä päässä on autoritaaristen hallintojen tekemä urheilun valjastaminen tietyn ideologian tai yhteiskuntajärjestelmän mannekiiniksi. Sitten lievemmässä, näkymättömimmässä päässä on Suomen kaltaisen maan liikuntapolitiikka. Ja sitten on kaikkea näiden välillä.”
Tunnettuihin esimerkkeihin historiasta lukeutuvat Adolf Hitlerin rotuteoriat ja hänen fyysistä suorituskykyä korostava ihmisihanteensa. Berliinin olympialaiset vuonna 1936 tarjosivat historian tunnetuimmalle diktaattorille hienon tilaisuuden esitellä kansansa mahtia jo ennen sodan syttymistä.
Siinä projektissa kaikki ei tosin mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan: musta amerikkalaisurheilija Jesse Owens, nappasi peräti neljä olympiakultaa rasistisen hallinnon silmien alla.
[Näin oli lausuttu Maailman kuvalehdessä 13.10.2022 julkaistussa Karoliina Knuutin kirjoittamassa kolumnissa Ytimiään myöten vallan linnake – urheilumaailman on yhä vaikeampi uskotella, ettei politiikka kuulu urheiluun.]
Toisaalta Jesse muisteli itse Hitlerlympialaisia lämmöllä:
VastaaPoistasaksalaiset olivat suhtautuneet häneen kuin keneen tahansa valkoiseen urheilijaan.
Koit-USAan palattuaan hän ei saanut voitonparaatinsa jälkeen käyttää Waldorf Astoria -hotellin ulko-ovea, ja kerroksiin hänen oli mentävä tavarahissillä.
Erityisesti hän muisteli, kuinka Rasistien Ylijohtaja Hitler oli kätellyt häntä voitoistaan, mutta USAn liberaalien liberaattoreiden Suuri Päällikkö F.D.Roosevelt ei lähettänyt edes onnittelusähkettä.
Missä luurasikaan se todellinen rasismi?
Varmastikin molemmissa paikoissa, mutta se ilmeni eri lailla.
Poista