Vaientamisesta ja
mitätöimisestä on kymmeniä korkean profiilin esimerkkejä viime vuosilta.
Luentotilaisuuksia on häiriköity ja estetty myös väkivalloin,
yliopisto-opettajia on painostettu työpaikoistaan tekaistujen syytösten
avulla ja niin edelleen. (Ks. esim. Greg Lukianoff & Jonathan Haidt: Coddling of the American Mind ja John McWhorter: Woke Racism.) Jopa teini-ikäisenä kirjoitetut sosiaalisen median viestit ovat olleet riittävä syy työstä erottamiseen.
Mikäli
Hirsjärvi seuraa aikaansa, hän on tällaisista tapauksista ja niiden
myötä levinneestä latistavasta itsesensuurimielialasta tietoinen. Se,
ovatko tapaukset pätevä peruste puhua kokonaisesta
mitätöintikulttuurista, on toki mielipidekysymys. Mutta hyvällä
tahdollakaan vaientamista ja mitätöimistä ei voida nimittää
rasisminvastaiseksi keskusteluksi. Mitätöintitapaukset ovat todellisia,
ja ne rikkovat liberaalin demokratian ja ilmaisunvapauden perinteitä. Ja
samankaltaista vaientamishalukkuutta löytyy Suomestakin.
[Näin oli lausuttu tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 28.3.2022 julkaistussa merkinnässä Wokea vastakarvaan, jonka teksti oli alun perin julkaistu Skepsis-yhdistyksen Skeptikko-lehden numerossa 1/2022 ja jossa on kysymys ollut vastineesta Hirsjärvi-nimisen ihmisen väitteille.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti