Mutta palataan takaisin alkuun. Tossavainen nosti asian esille ja minä
jatkan kysymällä, että mitä lehdistömme yksipuoliselle poliittiselle
värittyneisyydelle olisi tehtävissä?
Onhan toimittajillakin oikeus poliittisiin näkemyksiin, ja jopa
sellaiseen kelvottomaan toimitustyöhön, jossa omat näkemykset värittävät
ja vääristävät tiedonvälitystä (täällä tuore esimerkki).
Paitsi ehkä Ylellä, joka on veronmaksajien rahoittama ja siksi sillä
pitäisi olla velvollisuus mahdollisimman objektiiviseen
tiedonvälitykseen.
Itse en näe asian korjaamiseen oikeastaan muuta keinoa kuin
ei-vihervasemmistolaisesti ajattelevien nuorten kannustamisen
journalistiikan ja viestinnän opiskeluun. Tie on pitkä ja hidas, mutta
ottaen huomioon median valtavan vaikutuksen kaikkiin elämänalueisiin olisi sille tielle kuitenkin lähdettävä.
Mutta mistä me löydämme ne nuoret, jotka uhraisivat elämänsä
pelastaakseen suomalaisen tiedonvälityksen uskottavuuden? Siis ne
sankarit, jotka vapauttaisivat suomalaiset vihervasemmistolaisen
toimittajakunnan mielipidediktatuurista?
[Näin oli lausuttu Professorin ajatuksia -blogissa 16.12.2017 julkaistussa merkinnässä Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti