Ihminen on erehtyväinen. Siihen ajatukseen Abidin palaa aiheesta riippumatta. Hänen oletuksensa on, että ihmisellä on tapana pilata kaikki. Sen takia Abidin ei usko oikein mihinkään.
– En usko, että yksikään kirja olisi pyhä, enkä usko taivaaseen tai helvettiin. Profeetat saattoivat olla filosofeja, jotka opastivat ihmistä, hän pohtii.
Taiteilijana Abidinilla on yhteiskunnallinen eetos. Se on hänessä aina läsnä.
– Uskonnot instituutioina ovat pilalla. Sama juttu on vaikkapa kapitalismissa, demokratiassa ja kommunismissa. Marxin kirjoittamana ajatus kommunismista on kaunis, mutta ihmisen toteuttamana kyse on helvetistä, Abidin toteaa.
[Näin oli lausuttu Mattias Mattilan kirjoittamassa Ylen sivuilla 4.2.2018 julkaistussa artikkelissa Liioiteltu suvaitsevaisuus on rasismia, sanoo irakilais-suomalainen mediataiteilija Adel Abidin.]
[Adel Abidin tässä haukkuu Suomen epävirallista valtionuskontoa monikulturismia, jonka kannattajat yrittävät vilpittömästi rakentaa paratiisia maan päälle utopian avulla, eikä se vielä ole pahinta: hän myös kyseenalaistaa islamin, jonka rakastaminen ja kunnioittaminen on monikulturismin syvintä ydintä.]
Adel Abidinilla on varaa tähän, koska on monikluttuurisssävytteisviritteinen taiteilija:
VastaaPoistaherkälle taiteilijapersoonalle kun suodaan yleensäkin varsin paljon sellaista, mikä tietäisi kuivalle konservatiiville mahdollista ennenaikaista ja sitäkin vastentahtoisempaa pakkoeläkettä?
Olihan Salvador Dalíllakin aikoinaan varaa julistaa sekä
"Olen jumalainen ja täysin hullu!" että
"Ainoa ero minun ja hullun välillä on, että minä en ole hullu!"
Moottorisahajonglööri Juha Kurviselle ei Turun mielenterveyshuollossa Kupittaan sairaalan puitteissa tällaisia mahdollisuuksia sitten suotukaan...
Niin, olisi kyllä ihanaa olla toteemi.
Poista