Kun työllistyy alityölliseksi alihintaan työllisyystilastot ja työvoimaosuus kohenevat, mutta ei palkansaajien ostovoima eikä työltä perinteisesti toivottu turva.
Työllisyysasteen kasvattaminen on Martti Hetemäen mukaan keskeinen tavoite väestön vanhetessa, mutta kestävyysvajeen rahoittamista on vaikea kuvitella niillä verotuloilla, joista tilastollisesta työllistyneisyydestä eli yhdestä maksetusta tunnista viikossa voidaan kantaa.
Työsuhteet eivät toisen maailmansodan jälkeisissä hyvinvointivaltioissa olleet vain työn myymistä maailmanmarkkinoiden hintaan ja yksilöiden palkitsemista marginaalituottavuutensa mukaan. Ne olivat väylä, jolla tuottavuuskasvun hedelmät jaettiin kysynnäksi, hyvinvoinniksi ja yhteiskuntarauhaksi.
[Helsingin yliopiston Suomen historian professori Juha Siltala Ylen sivuilla 26.1.2018 julkaistussa kolumnissaan Miksi aktivointimalli aktivoi vastustamaan?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti