Viime keskiviikkona YK:n onnellisuusraportti julisti mittauksessaan Suomen maailman onnellisemmaksi maaksi. Pohjoismaat ovat keikkuneet mittausten kärkisijoilla jatkuvasti.
Jos se ei johdu vauraudestamme, mistä se sitten johtuu?
Ojasella on yllättävä selitys. Hänen mukaansa yksi syy voi olla Pohjoismaiden protestanttinen, kristillinen etiikka. Protestanttisilla yhteiskunnilla näyttää olevan vahva yksilöstä huolehtimisen idea, hyvä hallinto ja vähän korruptiota.
– Kun karttaa katsoo, monet onnelliset valtiot ovat protestanttisia, Ojanen sanoo.
Kirjassaan professori on etsinyt selitystä myös tutkimuksista, joissa pohditaan, millainen yhteiskuntapolitiikka edistäisi onnellisuutta.
Tutkijoiden suosituslistalla on kaikki se, joka nykyisessä hallitusohjelmassa ei lue.
Onnellisuudella tuntuu olevan yhteys maltilliseen työaikaan, pitkiin hoitovapaisiin ja runsaaseen vapaa-aikaan – ja ehkä yllättävimpänä kaikista – progressiiviseen verotukseen.
Verotus on progressiivista, kun suurituloiset maksavat suuremman osan tuloistaan veroja kuin pienituloiset. Sillä tavalla progressiivinen verotus tasaa myös tuloeroja.
[Näin oli lausuttu Harri Palmolahden kirjoittamassa Ylen sivuilla 18.3.2018 julkaistussa artikkelissa Suomi on jo niin rikas, ettei raha enää tuo lisää onnea – onnellisuusprofessorin mukaan meidän pitää nyt keskittyä vaurauden jakamiseen sen haalimisen sijaan, jossa käsitellään psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen näkemyksiä onnellisuudesta nyky-yhteiskunnassa.]
[PS. Itse olen merkintäni otsikon kanssa asiasta samaa mieltä. Mutta onnellisen maan ongelmaksi voi pitemmällä tähtäimellä muodostua se, että se joutuu kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla sellaisten maiden kanssa, joissa ei hirveästi kiinnitetä huomiota sosiaalisiin oikeuksia ja jotka siksi voivat menestyä kilpailussa paremmin. Palkat voivat olla näissä maissa jopa suurempia kuin Suomessa, ja joka tapauksessa käteen jäävä tulo on asiantuntija-ammateissa isompi, koska verotus on keveämpi. Ja ahkerat työssäkäyvät maahanmuuttajat haluavat yleensä muuttaa mieluummin tällaisiin maihin kuin onneloihin. Onneloihin taas muuttavat mielellään huonommin kotiutuvat ja työkyvyttömämmät tai työhaluttomammat.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti