Henkilökohtaisesti olen jo ylittänyt sen iän ja ajatuksen, että
tarvitsisin miestä hengissä säilymisen vuoksi, mutta sanonpahan vaan,
että pääkaupunkiseudullakin on paljon paikkoja, joissa mieluiten liikun
vain suomalaisen miehen seurassa. Nimittäin on sen verran epämieluisia
tilanteita sattunut viime aikoina, kun tuontikulttuurien edustajat ovat
seuraan lyöttäytyneet, että joku astalo on kohta käsilaukkuun hankittava
tai raahattava jotain ukkoa mukana ulkona liikkuessa. Suomalaisille
”onpas tytöllä isot keuhkot” -känniörvelöille riittää yleensä toivotus
painua vi**uun, mutta kuta eteläisempiä geenejä jätkä ruhossaan kantaa,
sitä varovaisemmin saa sanojaan asetella ihan oman turvallisuutensa
vuoksi. Tästä ei kuitenkaan saa ääneen sanoa mitään, koska toki olet
heti rasisti ja ihan pyllystä muutenkin ihmisenä. Ei siltikään, että
itse ajaudun paskoihin kulttuurikohtaamisiin oman ystävällisyyteni
vuoksi. Pohjoiskarjalaiselle se on nimittäin melko haastavaa opetella,
ettei tummempihipiäisten miesten moikkailuun pidä vastata ystävällisesti
ja hymyllä, vaan on luotava naiseutta häpeävästi ja suojelevasti katse
maahan, mutistava vastamoikkaus ja sitten kiirehdittävä eri suuntaan.
[Helena Eronen blogissaan 15.2.2018 julkaisemassaan merkinnässä Paniikkirääkyvät ämmät ja kulttuureihin pesiytynyt naisviha. Mutta eikö ole tuhmasti sanottu!]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti