torstai 1. maaliskuuta 2018

S Kannattaa mieluummin liikkua suomalaisen miehen seurassa

Henkilökohtaisesti olen jo ylittänyt sen iän ja ajatuksen, että tarvitsisin miestä hengissä säilymisen vuoksi, mutta sanonpahan vaan, että pääkaupunkiseudullakin on paljon paikkoja, joissa mieluiten liikun vain suomalaisen miehen seurassa. Nimittäin on sen verran epämieluisia tilanteita sattunut viime aikoina, kun tuontikulttuurien edustajat ovat seuraan lyöttäytyneet, että joku astalo on kohta käsilaukkuun hankittava tai raahattava jotain ukkoa mukana ulkona liikkuessa. Suomalaisille ”onpas tytöllä isot keuhkot” -känniörvelöille riittää yleensä toivotus painua vi**uun, mutta kuta eteläisempiä geenejä jätkä ruhossaan kantaa, sitä varovaisemmin saa sanojaan asetella ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Tästä ei kuitenkaan saa ääneen sanoa mitään, koska toki olet heti rasisti ja ihan pyllystä muutenkin ihmisenä. Ei siltikään, että itse ajaudun paskoihin kulttuurikohtaamisiin oman ystävällisyyteni vuoksi. Pohjoiskarjalaiselle se on nimittäin melko haastavaa opetella, ettei tummempihipiäisten miesten moikkailuun pidä vastata ystävällisesti ja hymyllä, vaan on luotava naiseutta häpeävästi ja suojelevasti katse maahan, mutistava vastamoikkaus ja sitten kiirehdittävä eri suuntaan.

[Helena Eronen blogissaan 15.2.2018 julkaisemassaan merkinnässä Paniikkirääkyvät ämmät ja kulttuureihin pesiytynyt naisviha. Mutta eikö ole tuhmasti sanottu!]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti