Kun somen rottalauma jo jyrsii uutta maissintähkää, en tavallisesti ole edes saanut ajatuksiani liikkeelle vaan olen vielä epämääräisessä öö-ottiatuota -vaiheessa. Luetun ymmärtäminen ei ole aina helppoa.
Toki minullakin on joitakin mielipiteitä. Eräitä niistä olen hionut kymmenen tai kaksikymmentäkin vuotta, mutta silti ne eivät vieläkään ole erityisen hyviä mielipiteitä. Siksi ihmettelen, mistä somekommentaattoreiden varmuus oikein kumpuaa.
Tässä mieleen tulee Charles Darwin, joka palasi lähes viisi vuotta kestäneeltä matkaltaan Galapagos-saarille vuonna 1836. Saarten luonto oli kirvoittanut hänet pohtimaan lajien kehitystä, ja Darwinin muistikirjojen mukaan evoluutioteorian pääpiirteet olivat kirkastuneet hänelle 1838.
Asian päälle nukuttuaan Darwin laati vuonna 1844 aiheesta alustavan hahmotelman. Hän ei silloinkaan kiiruhtanut someen vaan havahtui ilmaisemaan mielipiteensä vasta kun englantilainen luonnontieteilijä Alfred Russell Wallace kirjoitti hänelle Malesiasta. Russell oli törmännyt luonnonvalinnan ideaan riippumattomasti.
Vasta silloin Darwin sai kimmokkeen kirjata teoriansa ylös, ja pääteos Lajien synty ilmestyi vuonna 1859, eli kahdenkymmenen vuoden kypsyttelyn jälkeen.
Tällainen olisikin oikea tahti ajatusten muodostamisessa. Mutta somessa kyse ei nähdäkseni olekaan mielipiteistä vaan tuohtuneista vinkaisuista, eräänlaisista ajattelun polvilumpioreflekseistä.
[kosmologian professori ja tietokirjailija Kari Enqvist Ylen sivuilla 29.1.2018 julkaistussa kolumnissaan Perustetaan Ajattelun Päivä, jolloin kukaan ei kommentoi mitään]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti