Kun työtä halvennetaan tai kokonaan syrjäytetään globaalilla halpatyöllä ja automaatiolla, tuottavuus jatkaa kasvuaan, mutta kysyntä ei riitä talouden pyörittämiseen. Yhteiskunnat uhkaavat polarisoitua, vaikka tuo polarisoituminen tapahtuu enää harvoin luokkatunnusten alla.
Työyhteiskunnan kriisi on pitänyt pinnalla ajatuksia kansalalaispalkasta tai –osingosta. Rutger Bregman, hollantilainen kansalaistulon tutkija, on koonnut tutkimusnäyttöjä vastikeettoman rahan työllistämisvaikutuksista, mutta nuo näytöt on pystytty aina ennenkin jättämään huomiotta.
Palkka ilman työtä nostaa aina esiin moraalitalouden tasapainopyrkimyksen: kukaan ei saa päästä vähemmällä.
Kansalaistuloa vaikeuttavaa moraalitaloudellista jakoa yksilöiden kesken helpottaisi, jos veroparatiisit voitaisiin avata ja transnationaalisten yhtiöiden voitot verottaa maksuksi näiden yhtiöiden nauttimista järjestyneiden yhteiskuntien eduista. Mutta norminpurkutalkoot tehdään juuri näiden hyväksi samalla, kun omalla työllään eläjiä normitetaan ankarammin.
[Helsingin yliopiston Suomen historian professori Juha Siltala Ylen sivuilla 26.1.2018 julkaistussa kolumnissaan Miksi aktivointimalli aktivoi vastustamaan?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti