Vihapuhelainsäädäntö tulee todennäköisesti johtamaan epäsuosittujen
poliittisten mielipiteiden poistamiseen ja hyvin odottamattomiin
vaikutuksiin. Jo yksittäisten organisaatioiden tasolla valvonta-,
mittaus- ja palkitsemisjärjestelmät jäävät monesti vaille toivottuja
vaikutuksia ja jopa kääntyvät itseään vastaan, kun yksittäiset ihmiset
keksivät tapoja kiertää niitä. Sensuuritapauksissa ihmiset ovat luovia
mm. kuljettamaan ilkeitä merkityksiä uusilla tavoilla.
Tavoitteeseen päästäkseen lainsäädännön valvoja niin viranomaisen
kuin some-yhtiönkin leivissä joutunee tulevaisuudessa käyttämään hyvin
paljon mielivaltaa tulkinnanvaraisissa kysymyksissä. Tietyt
länsimaiselle kulttuurille ominaiset tyylilajit, kuten satiiri ja
parodia alkanevat sen myötä asemoitua ihmisten mielissä kyseenalaiselle
lainsäädännön harmaalle alueelle. Näin tapaa aina käydä autoritaarisissa
valtioissa. Tämä ole Euroopassa valitettavasti enää pelkkää
dystooppista tieteisfiktiota, kuten Saksan esimerkki osoittaa. Tälläkin
kertaa totalitarismi marssii Berliinistä.
Punavihreitä
puheenvuoroja lukiessa vakuuttuu, ettei meidän tarvitse odotella
pitkään enää Suomessakaan. Varsinkin kun tukea näyttää tulevan myös
toiselta laidalta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on
julkisesti ehdottanut Saksan mallin mukaista sensuurilakia myös meillä
käyttöön otettavaksi. Olemmehan olleet sangen hitaita, sillä jopa Venezuelassa laki ehti jo voimaan.
[Näin oli Päivän byrokraatti -palkintoja jakava Päivän byrokraatti -sivusto lausunut 12.1.2018 julkaisussaan Saksan vihapuhelaki johti sensuuriin juuri niin kuin PB varoitti.]
[PS. Voit niin halutessasi käydä lukemassa noin neljä ja puoli vuotta sitten julkaisemani blogimerkinnän klassisesta parodistista. Oi, katso: Helena Eronen ja hihamerkkikausti.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti