Hermoverkkoajattelun nousu liittyy laajempaan kehitykseen, jossa älykkyys nähdään logiikan ja sääntöjen soveltamisen sijaan kykynä olla järkevässä vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Filosofi Hubert Dreyfus esitti vuonna 1972 kirjassaan What Computers Can’t Do: The Limits of Artificial Intelligence, ettei symboliseen prosessointiin perustuva tekoäly voi koskaan yltää samaan suoritukseen kuin ihmisäly. Tämä johtuu siitä, ettei ihmisen älykkyys perustu informaation prosessointiin, vaan älykkyytemme on luonteeltaan toiminnallista. Se liittyy läheisesti siihen, millainen kehomme on ja kuinka tuo keho on vuorovaikutuksessa mielemme, muiden mielien ja ympäristön kanssa. Sama pätee myös esimerkiksi arkikieleen: kieli on kontekstisidonnaista ja tilannesidonnaista.
[Näin oli lausuttu Aku Visalan kirjoittamassa Areiopagi-sivustolla 9.1.2018 julkaistussa artikkelissa Onko robotilla sielu eli tekeekö laskentateho koneesta ihmisen?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti