Mitä nyt tulee median yhteiskunnalliseen tehtävään ja siitä suoriutumiseen, ei sitä tietenkään voida mitata maassa vallitsevan lehdistönvapauden perusteella. Mitä vapaampaa on, sitä hurjempaa roskaa tietenkin myös sallitaan ja luultavasti toivotaan, että normaali, tasapainoinen kirjoittelu sentään nousisi vaikuttavimmaksi, kun ns. laatulehdistön tuskin ajatellaan sortuvan ns. roskajournalismiin.
Mutta entäpäs, kun se nyt on siihen sortunut? Eivät sitä asiaa pese puhtaaksi mitkään takavuosien rankkaukset eivätkä kansainväliset vertailut riippumattomuudesta. Kysymys ei ole rajoituksista, vaan yksinkertaisesti siitä, suoltaako lehdistö demagogiaa vai harjoittaako se vakavaa ja ehkä jopa ansiokasta kritiikkiä hallituksen politiikasta.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 16.8.2023 julkaistussa merkinnässä Todellisuus ja fantasiat.]
Mitähän rahkeita Suomen valtamedialla on paukutella henkseleitään jotenkin erinomaisesta lehdistönvapaudesta, kun Suomi on saanut Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa seitsemisenkymmentä langettavaa päätöstä juurikin sananvapausrikkomuksista?
VastaaPoistaNiin. Mutta ehkä tilanteemme silti miellyttää 90 prosenttia toimittajakunnan jäsenistä.
Poista