Halpa työvoima on kapitalistisen järjestelmän toiminnan edellytys – voittoja taotaan ihmisiä hyväksikäyttämällä. Tähän hyväksikäyttöön työväenluokka heräsi 1800-luvulla. Työtä tekevä kansa sivisti itseään ja järjestäytyi poliittiseksi voimaksi, jonka vaikutukset ovat olleet historiallisia. Poliittisen paineen ja väkivallan uhkan kasvaessa eliitin oli pakko tehdä myönnytyksiä. Tämän seurauksena Suomessakin ihmisiä nostettiin äärimmäisestä köyhyydestä ja ryhdyttiin rakentamaan hyvinvointivaltiota, jossa hyvän elämän edellytykset eivät ole ainoastaan rikkaan eliitin saatavilla. Viimeiset vuosikymmenet kehitys on ollut täysin päinvastaista.
Useat tuntevat juuri nyt nahoissaan kapitalismin tuottamat ongelmat samaan tapaan kuin poliittiseen aktiivisuuteen heräävä työväenluokka 1800-luvulla. Ihmiset kuluttavat runsaasti viihdettä, jossa kuvataan koko muuta maailmaa kyykyttävää roistomaista eliittiä. Näistä esimerkkeinä kirjassa mainitaan Nälkäpeli, Snowpiercer, Don’t Look Up ja Elysium. Tämän kaltaisen viihteen suosio kertoo siitä, miten kertomukset kapitalistisen eliitin hallitsemasta maailmasta ihmisineen puhuttelevat meitä juuri nyt.
Poliittisen aktiivisuuden sijaan ihmiskunta on kuitenkin vajonnut uneliaaseen horrokseen, jossa aika täytetään viihteellä ja silkalla hölynpölyllä. Tavallisen kansan uneen vaivuttaminen palvelee täydellisesti eliitin tavoitteita – apaattiset ja toimintakyvyttömät ihmiset eivät kykene puolustamaan oikeuksiaan eikä meistä löydy tarvittavaa vastarintaa miljonäärien ja miljardöörien ahneelle kerholle. Pahimmassa tapauksessa tavallinen kansa on kaiken aikaa tukkanuottasilla keskenään ja muodostaa viholliskuvia kaltaisistaan, kuten nyt näyttääkin käyneen.
[Näin oli lausuttu Agricola-sivustolla 4.3.2024 julkaistussa Marika Haatajan kirjoittamassa artikkelissa Kirja kaikille meille, jotka emme kuulu maailman rikkaimpien joukkoon, joka on Samu Kuopan ja Riina Tanskasen kirjan Kapitalismin suuri illuusio esittely.]
[Minusta olisi kiva, jos ne ihmiset, joiden taloudellinen asema ei ole yhtä jonkin suuremman yrityksen kanssa, rupeaisivat lukemaan. Lukeminen kannattaa aina. Valitettavasti sosiaalinen media tekee ihmisistä lyhytjännitteisempiä, ja tyhmempiä. Idioluutio on tosiasia.]
Mikäli kapitalismi on todellakin noin kauhiiaa kuin nuo uskottelevat, silloinhan kommunistisen puolueen hallitsema Pohjois-Korea on ihana Onnela?
VastaaPoistaMiksei samuriina halua asua siellä, vaan räytyy täällä ilvoksuttavassa kapitalismissa?
Niin.
PoistaLänsimaissa keskimäärin valta ei ole tätä nykyä oleellisessa määrin suurkapitalisteilla. Parannusta on siis tapahtunut. Mutta pääomaliikkeiden vapauttaminen on lisännyt mahdollisuuksia sijoittaa viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana sellaiseen yritystoimintaan, joka ei välitä työntekijöiden oikeuksista.
Marx oli ollut aikoinaan sitä mieltä, että kapitalisti ei sorra työläisiä pahuuttaan vaan siksi, että hän häviää muulla tavoin toimimalla kilpailussa.
125 vuotta sitten saksalainen Eduard Bernstein aloitti liikkeen, joka muutti marxilaisuuden ennen pitkää reformistiseksi. Sosialidemokraattinen liike, kun marxilaisuus oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen jakautunut kahtia reformistiseksi ja vallankumoukselliseksi versioksi, on niistä ajoista alkaen hyväksynyt yksityisiin yrityksiin perustuvan talousmallin, jonka epäsosiaalisiin seurauksiin johtavaa hillittömyyttä markkinataloudessa on demokratian tarkoitus hillitä.
Sosiaalinen markkinatalous on kyllä kuin aidalla keikkumista. Tärkeää olisi löytää ja perustaa sellaiset instituutiot, jotka kykenevät pitämään sekä demokratian että sosiaalisesti tehokkaasti toimivan markkinatalouden toiminnassa ja olemassa.
Vallan väärinkäyttö on homo sapiens -lajiin sisäänrakennettu helmasynti. Sitä voidaan rajoittaa toimivilla instituutioilla.
Kommunistisen puolueen yksinvaltaisesti johtamissa maissa sosiaalinen oikeudenmukaisuus on tosiasiassa melko rajallista, koska niissä on hylätty ja hylätään edelleen demokratia. Julmuus on siis kommunistimaissa julkiseen valtaan sisäänrakennettu ominaisuus.
Toisaalta kuitenkin vaihtoehtoja kapitalismille ja markkinataloudelle tullaan joka tapauksessa etsimään niin kauan kuin ne eivät saa aikaan ihmisyhteisöjen kannalta "täydellistä" talouden toimintaa.
Demokraattisissa markkinatalousmaissa voidaan pitää eräänlaisena ongelmana myös sitä, että ihmiset ovat kovasti eriarvoisia sen suhteen, missä määrin he kykenevät rahoittamaan puolueita ja vaalien ehdokkaita sekä maksamaan tiedotusvälineille mainosten julkaisemisesta.
Kommunistisen puolueen yksinvaltaisesti johtamista valtioista manner-Kiina on tehnyt uuden version Suuresta Harppauksesta siirtymällä kommunismista fascismiin.
PoistaJa sehän toimii, joskaan ei ole välttämättä aina kovin mukavaa.
Kyllä. Marxismi-leninismistä tai muusta sellaisesta siinä on jäljellä enää vain nimi. Sekä sorto.
Poista