Kommunistit ja natsit olivat sitä mieltä, että tuli rakentaa asioiden luonnollista järjestystä vastaava maailma. Historiantutkijat ja antropologit sanoivat jälkikäteen, että kommunismi ja natsismi korvasivat jumaluskon vallankumoususkolla, ja ihmiset kannattivat kommunismia ja natsismia samoin perustein, joista vahvin oli tunne kuulumisesta valittuihin, joiden käsissä ihmiskunnan kohtalo vastaisuudessa olisi. Natsien mielestä tuleva harmominen yhteiskunta koostuisi vahvoista, uhrautuvaisista ja solidaarisista yksilöistä, ja kaikkien yhteiset intressit ja yhteenkuuluvuus kykenisivät estämään samanlaisen rappion, jollaiseen humanistit ja valistushenkiset olivat vanhan maailman johtaneet. Kommunistien mielestä taas uudessa maailmassa kaikki ihmiset olisivat keskenään korvattavissa ja muodostaisivat moniliittisen ja järkkymättömän kononaisuuden, eikä kenelläkään olisi omia intressejä, sillä kaikki olisi yhteistä, mikä estäisi rappion, johon hallitsevien luokkien itsekäs eduntavoittelu oli vanhan maailman johtanut. Molemmat julistivat terrorin välttämättömyyttä, koska vain sen avulla voitiin menestyksellä nujertaa demokratia, joka murensi kaiken johtaen siihen, että ihmisistä tuli homoseksuaaleja, anarkisteja, loiseläjiä ja juoppoja, ja kommunisti-Venäjällä juoppojen lasten piti kulkea torilla joka sunnuntai käsissään juliste, jossa luki ÄLÄ JUO, ISÄ, HALUAN PAIKKANI UUDESSA MAAILMASSA, ja natsi-Saksassa juoppojen piti kulkea torilla käsissään juliste RYYPPÄSIN KAIKEN, EIKÄ PERHEELLE JÄÄNYT MITÄÄN. Ja kun juopot eivät parantaneet tapojaan, heidät lähetettiin keskitysleireihin tekemään työtä kaikkien hyväksi. Saksan keskitysleirien portin päällä luki TYÖ VAPAUTTAA, ja Neuvostoliiton keskitysleirien portin päällä luki PÄÄTTÄVÄISELLÄ TYÖLLÄ SUUNNITELMIEN TÄYTTÄMISEEN. Eivätkä kommunistit sanoneet HYVÄÄ PÄIVÄÄ vaan KUNNIA TYÖLLE, sillä heistä työ oli tärkeä, ja kun kaikki tekivät työtä, kommunismi voittaisi koko maailmassa. Ja ihmiset, jotka eivät sanoneet KUNNIA TYÖLLE vaan HYVÄÄ PÄIVÄÄ tai HEI tai JUMALAN TERVE, olivat epäilyttäviä, ja naapurit sanoivat, että he olivat huonoja patriootteja.
[Näin oli lausuttu tšekkiläis-ranskalainen kirjailijan Patrik Ouredníkin (s. 1957) kirjassa Europeana. 20. vuosisadan lyhyt historia, joka on hyvä yritys saattaa yksien kansien sisään tiivis esitys Euroopan 1900-luvun historiasta. Ja tavallaan hauska.]
[PS. 13.9.2023: Olin kirjoittanut aiheeseen jotenkin liittyen tällaisen: Kirjaesittely: Patrik Ouředník: Europeana: 20. vuosisadan lyhyt historia.]