Venäjällä on totuttu siihen, että järjestelmä ja sen kriitikot ovat kuurupiilosilla. Runoilija Anna Ahmatova poltti 1930-luvulla arkistonsa, mutta jatkoi kirjoittamista pienille paperilappusille, jotka hän sujautti luotetuille ystävilleen. Nämä opettelivat runot ulkoa ja hävittivät paperit. Runot elivät vain muutamien ihmisten muistissa, mutta kyllä ne elivät.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 27.9.2022 julkaistussa Anu Kantolan kirjoittamassa kolumnissa Erimielisyys on hyvästä, pidetään siitä kiinni.]
[Muistan, kuinka Suomen poliisi ei ollut löytänyt suomalaisen toisinajattelijan Jussi Halla-ahon teksteistä mitään laitonta. Sitten valtionsyyttäjä määräsi sen käymään läpi aivan kaiken, mitä Hallis on koskaan kirjoittanut. Ja jo jotain löytyi. Mutta Halla-aho ei tosin ole ollut kuurupiilosilla. Ellei sellaisena pidetä sitä, että hän oli otsikoinut tuomioon johtaneen kirjoituksensa näin: "Muutama täky Illmanin Mikalle". Mika Illman oli niihin aikoihin valtionsyyttäjä. Mies oli kirjoittanut tohtorinväitöskirjansa toisinajattelijoiden vainoamisesta. Tai, no tavallaan siitä. Siihen se liittyi. Hän siis halusi itse vainota.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti