Anteeksipyyntö on hyvä asia ja ainut sitä ylevämpi asia on anteeksianto. (Johon en, tietääkseni, ole ollenkaan kykenevä. En edes tiedä miten se tapahtuisi. Tämä on niitä asioita joihin minulta vaikuttaa puuttuvan ruuvit aivan tyystin. En oikeasti muista antaneeni koko elämäni aikana anteeksi mitään kenellekään. Edes pieniä asioita. Mutta ei näitä arvosteta sitä kautta mitä itse tekee. En arvosta näitä siksi että ne ovat helppoja vaan siksi että ne ovat vaikeita.) Ja kaikki on laadukkaampaa kuin anteeksiottaminen. (Esim. asenteella ”kaduin ja pyysin Jumalalta anteeksi joten hittoon ne uhrit. Heiltä anteeksi pyytämistä ei tarvita mihinkään.” Uskonnollisissa piireissä tiedetään sellaisiakin ”yksittäistapauksia” jotka tekevät väärin ja sitten kun ovat tästä jääneet kiinni niin ovat sitten edenneet hyökkäysasteelle ja seuraavassa vaiheessa onkin vaadittu uhreilta anteeksiantamista, jotta uhrit eivät olisi huonoja kristittyjä. Ja näin on vältelty jopa poliisiin yhteydenottamisia. Sillä eihän maallista oikeusistuntoa ole tarpeen rasittaa hengellisten veljien välisillä asioilla.)
[Näin oli lausuttu erään hepun blogissa 25.9.2022 julkaistussa merkinnässä Anteeksiottajat.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti