Tässä 70-luvun tekstissään Waltari joka tapauksessa nostaa esille 30-luvun myönteisiä puolia ja torjuu niitä näkemyksiä, joiden mukaan kulttuurielämä silloin olisi ollut ”sinimustaa”. Äärioikeiston kulttuurinen painoarvo oli plus miinus nolla ja ainoa kiinnostava kulttuurihenkilö AKS:ssä oli Matti Kuusi, joka hänkään ei ollut mikään Saksan, vaan pikemmin Neuvostoliiton ihailija – varsin vaarallinen ja arvoton asenne, mutta siis ei sellainen, kuin myöhemmin kuviteltiin.
Nykyäänhän tutkimus on jo kauan sitten selvittänyt käsityksen Saksan suuresta vaikutusvallasta Suomessa olleen myytti. Itse asiassa edes IKL, vaatimattomine hieman yli tai alle kymmenen prosentin kannatuslukuineen, ei ollut Saksan varaukseton kannattaja. Saksan ryöstöpolitiikkaa Tšekkoslovakiassa vastustivat kaikki, siis jopa myös IKL.
[Timo Vihavainen blogissaan 27.7.2022 julkaistussa merkinnässä Kirjailijoiden näkemyksiä.]
[PS. 15.12.2022: Nyt tähän voi lisätä tällaisen "sisäisen" linkin: Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) vuoden 1932 ohjelman arvostelu.]
IKL kannatti kuten tiedetään italialaista fascismia ja piti Mussolinia esikuvallisempana, joskin tehottomammaksi myönnettynä kuin Hitleriä.
VastaaPoistaMitä "tutkimukseen" tulee, viime aikoinahan äärivasemmistolaiset itseään tutkijoiksi kutsuvat poitsunplantut ovat saaneet hyppiä hiirinä pöydällä valehdellen Suomen olleen mm. tällaista:
https://areena.yle.fi/1-50979464
Jo otsikon sanavalinnat paljastavat mistä on kyse.
Valitettavan moni silti tuonkin valepropagandan nielee sellaisenaan.
Kyllä. Lehdistömme ei ole kauhean moniäänistä.
PoistaMä luulin kyllä IKL:n kannattaneen demokratiaa. Sen nuoriso-osasto taas oli radikaalimpaa sorttia. Muistaakseni Virossa se oli sekaantunut vallankaappaushankkeen yritykseen.
Lisäsin tekstiin Post Scriptumin, jossa mukava linkki.
PoistaIKL otti strategiakseen vaikuttaa yhteiskuntaan parlamentaarisen demokratian kautta, koska Lapuan Liikkeen suora toiminta oli osoittautunut toimimattomaksi Suomessa.
PoistaPolitiikan teoriassaan IKL kannatti korporatiivista demokratiaa, jossa 100 paikan eduskunta olisi valittu puolueiden sijaan ammattikunnista.
Ministeriksi kannatettiin hallinnonalojensa ammattilaisia.
Samantapainen systeemi Italian fascistipuolueellakin oli, joskaan se ei ilmeisesti koskaan toiminut kuten suunniteltiin.
Onhan tuokin kuitenkin eräänlainen demokratian malli. Ja voisi jopa toimiakin.
Poista